*

Paula Holmila

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Vetovoimainen sairaala

Vuosi sitten vaelsin Espoon Puolarmetsän sairaalan loputtomia käytäviä päivästä toiseen  katsomaan syöpää sairastavaa veljeäni. Osastoa ei saanut kutsua saattohoito-osastoksi, koska sen nimisenä siellä olisi pitänyt olla enemmän hoitajia. Nyt henkilökunta yritti samaan aikaan keskittyä kuoleviin, heidän omaisiinsa ja lähistön huonokuntoisiin vanhuksiin. Tämä on nyt mielessäni, koska tänään on tasan vuosi siitä, kun viisikymppinen veljeni sulki silmänsä lopullisesti.

Vaikka kävin Puolarmetsän sairaalassa viikkojen ajan lähes joka päivä, minun oli vaikea suunnistaa siellä. Joka kerta täytyi pinnistää, että tiesi minne oli menossa.

Samaan aikaan tutustuin Espoon sairaalan arkkitehtuurikilpailuun, jonka oli voittanut K2S-niminen arkkitehtitoimisto (arkkitehdit Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen) ehdotuksellaan Orkidea. Saman toimiston piirustuspöydältä valmistuu Helsinkiin Hiljaisuuden kappeli Kampin ostokeskuksen liepeille ensi keväänä. Mutta tämä uusi sairaala, Orkidea tulisi juuri Puolarmetsään, ja sillä olisi yhteys vanhaan sairaalaan.

Orkideassa oli luovuttu sairaalan perinteisestä suorakaiteen muodosta, josta usein seuraa pitkiä, ikäviä käytäviä. Sen sijaan terälehdet kaareutuvat keskushallin ympärille, eikä suoria käytäviä enää synny. Kilpailun ohjelmassa etsittiin uudenlaista sairaalakonseptia ja saatiin sellainen.

Murheellisten vierailujeni aikana minua lohdutti ajatus, että tulevat potilaat ja omaiset saisivat ihmisarvoa kunnioittavan ympäristön.

Laitosmaisuus on omiaan häivyttämään ihmisen identiteetin, tekemään sairaista objekteja eikä subjekteja yksilöllisine tarpeineen. Laitosmaisuus on tietenkin muistakin asioista kuin arkkitehtuurista kiinni, mutta uskon, että vakiintuneesta, teollista ajattelua muistuttavasta konseptista irrottautuminen, jaottelu pienempiin yksiköihin ja inhimillisempiin mittakaavoihin edistää osaltaan potilaiden hyvinvointia. Kilpailu käytiin vuonna 2008, ja Espoossa vieläkin kinataan, rakennetaanko voittanutta ehdotusta, vaikka on pystytty osoittamaan, ettei Orkidea ole juuri suorakaiteita kalliimpi.

Samaan aikaan, vuosi sitten, puhkesi pääkaupungissa taas puhe kaupunkien vetovoimaisuudesta ja imagonmuokkauksesta Guggenheim-museohankkeen yhteydessä. Norjalainen yrittäjä, joka ei saanut Helsingin kalleinta tonttia Katajanokalta, yrittää nyt saada pilvenpiirtäjän Jätkäsaareen. Molempia hankkeita juntataan vetovoima-, brändi- ja imagonmuokkausargumenteilla, jotka ovat yritysmaailmakieltä.

Jos Espoo nyt  rakennuttaisi tämän uuden sairaalan, joka uudistaisi sairaala-arkkitehtuuria Suomessa, ehkä koko Euroopassa, uskon Espoon maineen kasvavan enemmän ja pidempiaikaisesti kuin jollain riemunkirjavalla pilvenpiirtäjällä tai wowilla, jonka mainosmiehet tuskin edes tietävät, mistä puhuvat. Kukaan ei tunnu enää muistavan 60-luvun ns. kansainvälisen tyylin yhtä opetusta: liian suuri mittakaava vieraannuttaa.

Voisiko ihmisten viihtyisää ympäristöä ja elämän laadun lisäämistä tavoitteleva arkkitehtuuri olla kestävämpi vetovoimatekijä kuin pinnallinen huomion tai ihastuksen tavoittelu? Ja toisaalta: eikö kaikki arkkitehtuuri pyri mukavien, tosin wow-huudahduksia pidempiaikaisten tuntemusten herättämiseen?

Arkkitehtuurilla on pitkä traditio osallistua yhteiskunnallisten ongelmien kuten asumisen ratkaisemiseen humanismin hengessä. Arkkitehtuurilla rehentelylläkin on pitkä historia, mutta se ei liity niinkään demokratioihin kuin   diktaattoreihin.

Pääkaupunkiseudun asuntopula ja asumisen ahtaus ovat myös arkkitehtuurin ongelmia. Kaavoitus on paitsi arkkitehtuurin, myös politiikan ydinkysymyksiä.  Voisivatko kaupungit erottautua edukseen ja kilpailla vaikkapa korkeatasoisella koulu-, kirjasto-, sairaala- ja asuntoarkkitehtuurilla, ihmisten hyvinvointia edistävillä hankkeilla?


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"Arkkitehtuurilla on pitkä traditio osallistua yhteiskunnallisten ongelmien kuten asumisen ratkaisemiseen humanismin hengessä. Arkkitehtuurilla rehentelylläkin on pitkä historia, mutta se ei liity niinkään demokratioihin kuin diktaattoreihin."

Hieno, eufemisminen sanavalinta.

Puhut tärkeästä asiasta, jota tämän päivän mukakiireinen, turboahdetunomainen, epävarmuuteen perustuva pahvitiikeriajattelu, ei aina välttämättä havaitse.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Minua vuosi sitten hoitivat Joensuun ja Kuopion sydänosastot.
Sairas ihminen ei kiinnitä huomiota kulisseihin, vaan hoitoon.
Hoitajien määrään ja työolosuhteisiin tulee satsata ennen arkkitehtoonisia kulisseja.
Mainitsemilleni sydänosastoille hyvästä hoidostani kiitos.

Pertti Järvenpää

Nyt olisi korkea aika esittää ne perustelut, joiden mukaan "Orkidea ei ole juuri suorakaiteita kalliimpi". Kaupunginhallituksen seuraavan kokouksen esityslistalla on vaihtoehtoisen, edullisemman toteutustavan selvittäminen.

Käyttäjän hiilinen kuva
Teemu Hiilinen

Itse Puolarmetsän sairaalassa työskentelevänä sekä mainitsemaasi Orkidea-malliin tutustuneena täytyy todellakin toivoa, ettei kyseistä puljua koskaan tulla rakentamaan. Ensimmäiseksi pitää kysyä, mikä on sairaalan tarkoitus? Jos sairaalan tarkoitus on miellyttää silmää ja samalla tarjota hyvin epäkäytännölliset tilat sekä potilaille että hoitajille, niin silloin orkidea on paras ratkaisu. Omasta mielestäni sairaalan tehtävä on parantaa, kuntouttaa sekä saattaa hyvää kuolemaan. Näitä kolmea sairaalan perustehtävää ei Orkideassa pystytä turvaamaan.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Laskelmat sairaalan kustannuksista teetti alunperin kansainvälisen kilpailun palkintolautakunta puolueettomana laskentana. Mutta esittämäni käsitys perustuu Espoon kaupunginarkkitehtina ja palkintolautakunnan jäsenenä toimineen tekn.tri Lars Hagmanin kirjoitukseen Helsingin Sanomissa."Todellisten säästöjen mahdollisuus on rakentamisen jälkeisten kulujen hallinnassa", kirjoittaa Hagman (yhdessä Juha Jääskeläisen) kanssa enkä epäile hänen valehtelevan tai edes liioittelevan. Onkohan Teemu Hiilinen lukenut piirustuksia kunnolla? Kilpailulautakunnassa oli myös lääkäreitä, joiden tehtävä oli arvioida toimivuutta.

Käyttäjän sarkijarvi kuva
Jouni J Särkijärvi

Sairaaloiden kustannuksista noin kaksi kolmasosaa tulee henkilöstöstä ja kuutisen prosenttia kiinteistökustannuksista. Siten tärkeintä on, että tilat tukevat potilaiden toipumista. Toiseksi tärkeintä on, että toiminnot on järjestetty siten, että 24/7-tehtäviä tarvitaan mahdollisimman vähän. On tärkeä huomata, että aulassa olevan vastaanottovirkailijan ja vartijan palkkakustannukset ovat molemmat kaksinkertaiset verrattuina yhden lääkärinviran kustannuksiin. Yhden toimipisteen ympärivuorokautiseen miehitykseen kun tarvitaan viisi kokopäivätoimista henkilöä.
Esimerkiksi Puolarmetsän sairaalassa on suunnitteluratkaisuja, jotka tutkitusti haittaavat potilaiden paranemista. Siellä esimerkiksi on usean potilaan huoneita (ne sopivat vain dementikoille) eikä kaikista potilashuoneista ei ole näkymää luontoon, etenkään vuodepotilaille. Lisäksi se näyttää sairaalalta; jo pitkään on tiedetty, että lastenosastot tulee suunnitella siten, että ne eivät hermostuta potilaita, mutta sama pätee tietysti aikuisiinkin. Muistaakseni Puolarmetsässä on myös perinteiset kiiltävät lattiapinnat, joiden tiedetään vähentävän liikuntahäiriöisten halukkuutta nousta sängystä kävelemään. Huonosti ja hyvin suunniteltujen sairaalatilojen ero kustannusvaikutuksissa on helposti moninkertainen verrattuna itse rakennuksesta aiheutuviin kustannuksiin.
Olin Espoon sairaalakilpailun palkintolautakunnassa. Eri vaihtoehtojen tilakustannukset eivät suuresti poikenneet toisistaan, mutta sekä ratkaisujen terveysvaikutuksissa että tarvittavan henkilökunnan määrässä oli eroja. Toivottavasti sairaalahanke etenee siten, että ratkaisuja ei tehdä pelkkien kiinteistökustannusten minimoinnin perusteella vaan kymmenen kertaa suurempien käyttökustannusten.
Terveydenhuollossa pyritään nykyisin tukeutumaan tutkittuun tietoon. Sitä on saatavilla myös monista hoitolaitosten suunnittelussa tarvittavista ratkaisuista, mutta jostain syystä sitä tunnetaan huonosti sekä hoito- että suunnittelijapuolella.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Kiitos Jouni Särkijärvi. Espoossa on jo panostettukin korkeatasoisiin koulu- ja päiväkotiympäristöihin, mainetta on tullut esim. Kirkkojärven koulusta.
Valitsin yllä olevaan linkit siten, että niistä voisi tutkia kuvia. Niistä voi vähän saada käsitystä, millainen ehdotus Orkidea on.

Käyttäjän moro kuva
Markku Tyry

"Sairaaloiden kustannuksista noin kaksi kolmasosaa tulee henkilöstöstä"

Voisitko Jouni J Särkijärvi asiaa tuntevana kertoa, mikä prosenttiosuus tuosta on pelkästään lääkärien osuus?

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Tästä niin kuin muistakin teksteistä on ollut aika vilkasta keskustelua facebookissa, sinänsä mielenkiintoinen ilmiö. Ohessa arkkitehti Tarja Nurmen kommentti: http://tarjanurmi-arkkivahti.blogspot.com/2011/12/...

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Tiistaina 6. joulukuuta HS:ssa oli kummallinen uutinen, jossa annettiin ymmärtää, että Orkidea-suunnitelma toteutetaankin toisella puolella Espoota, Jorvin sairaalan yhteyteen. Tällainen ei ole mahdollista mm. hankintalainkaan mukaan. Jos uudisrakennus nyt yht´äkkiä siirretäänkin Jorviin, kaikki alkaa alusta. Kilpailuehdotukset kuten suunnitelmat yleensäkin ovat paikkasidonnaisia, eikä hankintalain mukaan ole mahdollsita tehdä tilausta toiseen paikkaan edellisen kilpailun pohjalta. Joten uutisessa faktoina esitetyt asiat ovat vain jonkun mielipide ja ehdotus, eivätkä todennäköisesti toteudu. Jos taas Puolarmetsään aiottu sairaala tehdäänkin Jorviin, niin Puolarmetsän suunnitteluun tähän mennessä käytetyt rahat mennevät kankkulan kaivoon.

Toimituksen poiminnat