Kauppa rajoittaa elämää

EU:n maatalouspolitiikan tavoitteena on tuottaa edullista ja hyvälaatuista ruokaa kuluttajille, mutta tämä tavoite ei ole ainakaan Suomessa toteutunut.

Suomalainen elintarvikekauppa on Euroopan keskittyneintä. Kaksi suurta eli S-ryhmä ja Kesko hallitsevat ruokakauppaa, käytännössä määrittelevät hintatason ja saavat parhaat kauppapaikat sieltä mistä haluavat. Kilpailu on olematonta ja kaupan rakenteet ovat sellaiset, ettei kilpailua tulekaan, elleivät poliitikot puutu tilanteeseen ja muuta maan tapaa. Tämä edellyttäisi tietenkin, että he irrottautuisivat kytkyistään kaupan keskusliikkeisiin ja luopuisivat luottamustehtävien mukanaan tuomista eduista.

Elintarvikekaupalla on kohtuuton valta suomalaisten elämään. Kaupan keskusliikkeet määrittävät mitä syödään, millä hinnalla ja miten paljon aikaa kuluu kaupassa käyntiin. Kilpailu on olematonta, eikä kuluttaja ole kuningas suomalaisessa elintarvikekaupassa.

Keskusliikkeet tekevät mitä tahtovat: vievät ostospaikat rumiin hehtaarihalleihin taajamien ulkopuolelle, hinnoittelevat kipurajan yläpäähän, tarjoavat pakattua, huonolaatuista ruokaa, vähentävät henkilökuntaa ja palvelua, palkkaavat minimipalkalla nuoria reppufirmojen kautta ilman mitään normaaleja työelämän etuja eli vääristävät myös työelämää, rajoittavat yksittäisten kauppiaiden toimintamahdollisuuksia jne.

Saksalainen Lidl pääsi markkinoille aluksi vain ostamalla yksityisiltä kauppapaikkoja. Lidlin noin 10 prosenttia halvemmat hinnat eivät ole olennaisesti muuttaneet kilpailutilannetta. Sitä paitsi sama leikkele, joka maksaa Saksassa alle euron, maksaa suomalaisessa Lidlissä kolme euroa, joten kaupan yleinen tilanne vaikuttaa tietenkin Lidlinkin hinnoitteluun. Lidlin johtaja ihmetteli Suomen markkinoista, että ne ovat eurooppalaisittain hyvin omituiset: kaksi  päivittäistavarakauppaketjua neuvottelee elintarviketeollisuuden kanssa hinnoista. Tämä tieto on peräisin Seppo Konttisen suorapuheisesta kirjasta Suomalainen ruokalasku.

Elintarvikkeet ovat Suomessa EU:n kalleimmat ja tuottajahinnat halvimmat. Kaupan voitot ovat mahtavat ja elintarvikekaupan osuus keskusliikkeiden voitoista on kasvanut viime vuosina. Sen sijaan, että esimerkiksi S-ryhmän alkuperäisen osuustoiminta-ajatuksen mukaisesti voitot käytettäisiin kuluttajien hyväksi, niiden avulla laajennetaan toimintaa mm. Baltiaan ja investoidaan yhä suurempiin hypermarketteihin. Kumpikaan ei ole suomalaisten kuluttajien etujen mukaista. Jotain pitäisi tehdä.

Elintarvikekauppa on kuin valtio valtiossa. Muistatteko, mistä vaalirahaskandaalissa oli alun perin kyse? Kauppapaikoista. Kauppa halusi vaikuttaa poliitikkoihin yhä suurempien hypermarkettien rakentamiseksi.  Itäkeskuksessa on 150 000 neliömetriä, mutta nyt oli tarkoitus tehdä 300 000 neliön kauppakeskuksia, joiden vaikutus olisi ulottunut tarjontaa köyhdyttävästi laajoille alueille. Onneksi tässä vaiheessa – mutta vasta tässä vaiheessa – poliitikkojen mitta alkoi täyttyä varsinkin, kun osa jäi kiinni lahjusten ottamisesta kaavoitukseen vaikuttamistarkoituksessa.

Maan tapa on kuitenkin ollut, että kauppa vaikuttaa kohtuuttomasti kaavoitukseen ja taajamiin, että kaupan lobbaus ja painostus vaikuttaa päättäjiin, että kauppa määrää kaavoittajia, vaikka kaavoittajien pitäisi määrätä kauppaa. Kunnilla on kuitenkin kaavoitusmonopoli. Tämä käytäntö muuttuu hitaasti ja vaatisi lisää läpinäkyvyyttä ja tutkivaa journalismia. Uskon, että seuraava rahoitusepäselvyyksien kierros käydään kuntatasolla, viimeistään kunnallisvaalien alla.

Myös kilpailuviraston näpertely ammatinharjoittajien taksojen parissa sen sijaan, että puututtaisiin ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavien faktisten kartellien olemassaoloon, olisi tarkemman syynin arvoista.

Minun on vaikea uskoa, että niin marginaalinen asia kuin karppaajien ostoskäyttäytyminen olisi johtanut leipomoiden sulkemistarpeeseen. Pikemminkin menekin vähenemiseen on vaikuttanut se, että leivän hinta on noussut liikaa.

Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan ihmiset vieläkin toivovat, että kauppa olisi kohtuullisen kävelymatkan päässä asuinpaikasta. Kauppa toimii taas aivan päin vastoin eli rakentaa yhä suurempia ja rumempia ostosparatiiseja yhä kauemmaksi taajamista ja määrää osittain jopa sen bensan hintaa, jota ihmiset joutuvat käyttämään ostosmatkoihinsa.

Sosiologi ja kaupunkitutkija Pasi Mäenpää on jo vuosia puhunut uudenlaisen kauppakeskuksen ideasta: että lähiöihin saataisiin monitoimiostareita, joissa ihmiset voisivat vertailla hintoja, joissa voitaisiin kierrättää, joissa huolehdittaisiin ihmisten tilaamien edullisten tuotteiden jakelusta jne. Idea tuntuu utopistiselta, mutta Mäenpää korostaa aivan oikein, että kaupunkien pitäisi määrätä kauppaa eikä kaupan kaupunkeja.