*

Paula Holmila

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Huonosti kohdeltu sukupolvi

1980–90  –luvuilla syntyneiden nuorten elämän aikana on tapahtunut ikäviä asioita heidän kehityksensä kannalta. 80-luvun nousuhuumassa vanhemmat raatoivat aina vain isompien asuntojen eteen ja loistivat poissaolollaan lastensa elämästä. Lapset katselivat videoilta kilpikonnia, jotka ratkoivat ongelmiaan karatepotkuilla tai opettelivat olemaan toinen toistaan taitavampia tappajia tietokonepeliensä ja nintendojensa maailmassa.

Merkkivaate- ja ulkonäkömuoti loi paineita. Muistan hätkähtäneeni, kun 6-vuotias tyttö nipisteli reisiään ja sanoi: ”Tässä on rasvaa.”  Pikkutyttöjäkin alettiin pukea seksikkäästi. Pinnallisilla ”olet mitä syöt” tai ”olet mitä puet päällesi” -höpinöillä syyllistettiin ihmisiä sairauksista ja epäonnistumisista.

90-luvun lama kosketti jokseenkin kaikkia perheitä. Koulujen ja terveydenhoidon kuristaminen alkoi. Neuvoloita ja kouluterveydenhoitoa supistettiin, ne molemmat köyhä Suomi oli luonut aikanaan tulevaisuutta varten. Onneksi sentään kouluruokailusta ei luovuttu, koska se oli monen lapsen ainoa lämmin ateria. Useat vanhemmat menettivät työpaikkansa väliaikaisesti, jotkut lopullisesti, ja masentuivat.

Sitten tuli valvomismuoti: nuoret kilpailivat yöelokuvien katsomisesta, ja näin moni järjesti itselleen univaikeuksia. Televisiokanavien ohjelmasijoittelijat seurasivat trendiä ja sijoittelivat nuorten suosimaa katseltavaa yhä myöhäisempiin ajankohtiin. Erityisen suosittuja olivat yliluonnollisilla ilmiöillä pelottelevat sarjat. Maailma esitettiin hallitsemattomaksi, mutta korkeammat voimat eli Pentagon, FBI ja CIA tietävät puolestamme, mitä pitää tehdä.

Nyttemmin sarjojen roistot ovat moskeijoissa. Nykyään näitä korkeampia voimia, jotka hallitsevat elämäämme ovat häiriintyneet ja kasvottomat markkinavoimat. Ne ovat nyt niin pahasti häiriintyneet, että tarvitsisivat psykiatrista apua. Markkinavoimat ovat myös surkeita kasvattajia.  

Nuoret kokeilevat alkoholia halvimmilla juomilla, ja niinpä tämä ikäluokka aloitti oluen sijaan väkevillä, kiitos hallituksen viisaiden päätösten. Vanhempiensa viinin maistelua tai oluen läträämistä katsoneet nuoret kuiskivat keskenään, että aineilla saa nopeammin päänsä sekaisin. Huumemyönteisyys levisi salakavalasti vanhempien huomaamatta.

Koulua uudistettiin koko ajan, ja nykyiset kaksikymppiset olivat erilaisten oppimiskokeilujen koekaniineita. Heikommat putosivat kilpailuhenkisestä menosta, loput jännittävät alati kiihtyvää tahtia. Koulun ei pitäisi luoda pelkoa siitä, miten selvitään elämässä, mutta useat kilpailun väsyttämät nuoret ovat sanoneet pelkäävänsä tulevaisuutta.

Vihoviimeinen vitsaus tämän ikäluokan elämään oli pikavippien keksiminen. Niitähän oli helppo ottaa hetken mielijohteesta, ja kun takaisinmaksun aika koitti, koko vippi oli unohtunut. Monet nuoret lankesivat houkutukseen lapsellisuuttaan ja maksavat siitä useita vuosia.

Toinen kiusaus oli nettipokeri. Nuorten keskuudessa levitettiin harhaa, että pokeria pelaamalla voi hankkia paljon rahaa ja elättää itsensä. Jotkut ehkä hetkellisesti onnistuivatkin, mutta useimmille siitä seurasi pelkkää harmia. Yksi nuorisohuhuista oli, että kannattaa pelata yöllä kun kapakat sulkevat ovensa ja putsata humalaiset.

Tämän ikäluokan aikana yleistyivät myös pätkätyöt ja työelämään astuminen ilman mitään työelämän oikeuksia. Reppufirmoille keikkaa tekevät nuoret ovat nykyajan orjatyövoimaa vailla työterveydenhoitoa tai muita sosiaalietuja, ja he elävät yhden päivän irtisanomisuhan pelossa. Ihalaisen ja SAK:n lahja nuorisolle, määräaikaisuuksien ketjuttamisen salliminen, johti siihen, että varmuus koski vain yhtä työkeikkaa. Kuva työelämästä vääristyy heti alussa.

Nuoret kohtaavat myös vihamielisyyttä ja ymmärtämättömyyttä sen sijaan että tulisivat kuulluiksi tai saisivat apua esimerkiksi masennukseen, joka on yleisin nuortenkin sairaus. Puhutaan yhteisöllisestä kasvatuksesta, mutta en haluaisi nuorten oppaiksi kaikesta metelistä häiriintyviä ärtyisiä, kohtuuttomia valittajia, jotka ovat aikanaan omat nuorensa saaneet hiljaisiksi nujertamalla ja nöyryyttämällä.

Nyt pelotellaan uudella lamalla ja taas joukko ihmisiä jää lopullisesti työttömäksi, ja osa menettää omaisuutensa. Jo nyt työttömänä oleville nuorille tulee yhä vaikeammaksi saada työtä. Että ihmekös tuo, jos ovat masentuneita ja/tai vihaisia. Vähemmästäkin.  Tarvittaisiin uskoa tulevaisuuteen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Kyseisen sukupolven edustajana olen kyllä oikeastaan aikalailla kaikesta eri mieltä.

Ensinnäkään mikään 80-luvun nousuhuuman raataminen ei niitä vanhempia vienyt pois kotoa, vaan feministinen näkökulma, jonka mukaan naisen on sopivampi viedä lapset päiväkotiin ja käydä itse töissä kuin olla kotona.

Väkivaltaisten videoiden ja videopelien myötä meillä on väkivallattomin sukupolvi koskaan. Nuoret tekevät nykyään paljon vähemmän murhia ja tappoja kuin esimerkiksi 1920- ja 1930-luvuilla (Tiede 9/2008). Ihminen osaa kyllä erottaa viihteen ja todellisuuden, varsinkin kun on sitä lapsesta asti seurannut.

"Masennus ei ole lisääntynyt, vaikka siitä puhutaan enemmän. Huolimatta joistakin tekotavaltaan poikkeuksellisen järkyttävistä murhista nuorten henkirikollisuus on pysynyt muun henkirikollisuuden tapaan Suomessa vakaana vuosikymmeniä." (Marko Hamilo)

On hyvä, että muoti luo paineita huolehtia itsestään ja ulkonäöstään. Meillä on nyt käsillä ensimmäinen sukupolvi, joka oikeasti osaa jollain tasolla edes pukeutua. Ihminen on mitä syö ja näyttää siltä mitä pukee päällensä. Miksi ihmeessä ihmistä pitäisi kannustaa syömään mitä sattuu tai pukeutumaan miten sattuu? Onko se jotenki kannatettavaa?

90-luvun lama taas opetti lähinnä vihaamaan nykyistä julkista tuhlaamista ja jatkuvaa etuisuuksien vaatimista. Koko ajan pitäisi olla kaikkea lisää, ja kaikki pitäisi olla ilmaista tai jonkun muun maksamaa. Meidän sukupolvemme onkin yrittäjähenkisin koskaan.

Mitä "valvomismuotiin" tulee, toimii nykyinen yhteiskunta 24 tuntia vuorokaudessa ja pikkuhiljaa pitäisikin päästä eroon kivikautisesta "auringonnoususta iltahämärään" -ajattelusta. X-filesiä aikanaan seuranneena pidän kyllä tulkintaasi aika typeränä. Pentagon, FBI ja CIA eivät ole mitään "korkeampia voimia jotka tietävät mitä pitää tehdä", vaan päinvastoin Kafkamaisen byrokraattisia koneistoja.

Mitkä helvetin "häiriintyneet ja kasvottomat markkinavoimat?". Ainoa mikä tekee markkinavoimista häiriintyneen on valtion mielivaltainen puuttuminen siihen. Markkinavoimat eivät ole kasvottomat, vaan ne koostuvat miljoonista, miljoonista kasvoista, jotka itsenäisesti tekevät päätöksiä. Miten vaikeaa tuollainen konsepti voi olla ymmärtää? Markkinavoimia olemme sinä ja minä.

Toisaalta mitä alkoholinkäyttöön tulee, on syy suomalaisten alkoholismissa lähinnä ylisuojelevalla kieltolakipolitiikalla, josta on jäänyt tavaksi vetää kannit aina kun viinaa saa käsiinsä. Huumemyönteisyyteen vaikuttaa taas se, kun 90-luvun huumevalistus perustui lähinnä aiheettomaan, ylilyötyyn pelotteluun tosiasioiden sijaan. Sen vuoksi riippumattomista tietolähteistä tietoa saanut huomaa, että hänelle on valehdeltu ja pitää kaikkia riskejä valheena.

Mitä tuohon "oluen sijaan väkevillä" tulee, on siinä taas niin hatusta vedetty väite. Kannattaisi katsoa ketkä sitä viiniä ja olutta juovat. Ne ovat nuoret, joiden mielestä viina on vanhojen spurgujen juomaa.

Ainoa mistä olen jonkin verran samaa mieltä, on tuo koulukohta. Tasapäistävän Itäsaksalaisen oppimiskokeilun koekaniinina koen nähneeni paljon turhaa vaivaa, mutta toisaalta en ole voinut yksilöllisesti oppia kun hitaampia on joutunut odottamaan.

Mitä tulevaisuudenpelkoon tulee, on se tulosta ajatusmaailmasta, että jonkun muun pitää aina järjestää kaikki. On se sitten turvaverkko, työpaikka tai mitä tahansa. Ihmiset eivät luota itseensä, koska Suomessa on luotettu liikaa valtioon ja isoihin yhtiöihin työllistäjinä.

Hankala ymmärtää tuota pikavippivastaisuutta. Pikavippejä myönnetään miljoonia vuodessa ja suurin osa maksaa ne takaisin ongelmitta. Samanlailla on ihmisiä jotka ovat kusessa luottokorttivelkojen, kelan takaisinperimien opintotukien tai vaikka asuntolainan kanssa.

Ja mitä nettipokeriin tulee, eivät siinä kaikki voita, mutta ei missään muuallakaan voita. Pitäisikö vaikka jääkiekkoharrastuksesta saada rahat takaisin jos ei pääsekään NHL:ään pelaamaan? Suurin osa joka häviää, häviää vain sen verran mitä hänellä on varaa siitä maksaa. Mikäli joku on täysin peliongelmainen, voi hän kyllä hävittää rahansa Veikkauksen tai RAY:n peleihin aivan yhtä hyvin.

Pätkätyössä ei ole mitään vikaa, se on suora seuraus muuten jäykistä työmarkkinoista. Mikäli sosiaaliturva ei olisi syysperustainen, vaan esimerkiksi mallia perustulo, ei pätkätyöstä olisi käytännössä mitään haittaa. Reppurifmoille keikkaa tekevistä ystävistäni ei kyllä kukaan allekirjoita tuota orjatyövoima -väitettä. Vuokrafirman kautta työskentelevät myyjät yms. saavat samaa palkkaa kuin suoraan kaupassa työskentelevät.

"Nuoret kohtaavat myös vihamielisyyttä ja ymmärtämättömyyttä sen sijaan että tulisivat kuulluiksi" - Tästä olen kyllä samaa mieltä, tosin vihamielisyys tulee lähinnä vanhoilta taistolaisilta.

"Nyt pelotellaan uudella lamalla ja taas joukko ihmisiä jää lopullisesti työttömäksi, ja osa menettää omaisuutensa. Jo nyt työttömänä oleville nuorille tulee yhä vaikeammaksi saada työtä. Että ihmekös tuo, jos ovat masentuneita ja/tai vihaisia. Vähemmästäkin. Tarvittaisiin uskoa tulevaisuuteen." - Niin tarvittaisiin, eikä sitä ilman merkittäviä muutoksia tule.

Jari Vuorinen

Täyttä puppua heikkisen kommentti.Kyllä Paula holmilan näköala on totuudenmukaisempi.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Loistava kommentti Henri Heikkiseltä.

Jarkko Hietala

Sikäli olen samaa mieltä kanssasi ehdollisen sosiaaliturvan passivoivasta vaikutuksesta ja siitä, että ehdollinen sosiaaliturva on saajansa kannalta nöyryyttävää ja leimaavaa ja edellyttää tarkkaa raportoimista elämästään täysin ulkopuolisille viranomaisille.

Jos pätkätyöstä muodostuu elämän rajat saneleva enemmän tai vähemmän pysyvä yhteiskuntaluokka kuten yhä enemmän näyttää. Ei pätkätyön varaan voi rakentaa elämää. Tämä pätkätyön yleistyminen tarkoittaa samalla siis sitä, että asunnot jäävät hankkimatta, koska varmuutta selviytyä lainoista ei ole. Lapsia ei synny, koska kaikki energia ja aika menee sen varmistamiseen mistä saa seuraavan pätkän ja toimeentulon. Jos energiaa menee lapsista huolehtimiseen heikentää se asemaa työmarkkinoilla.

Ne lapset jotka ovat joutuneet huonosti toimeen tuleviin perheisiin syrjäytyvät, koska vanhempien taloudelliset ongelmat vaikuttavat myös seuraavan sukupolven asenteisiin työelämään ja yhteiskuntaan.

Enemmän pitäisi olla huolissaan siitä miten tähän pätkätyö yhteiskuntaluokkaan pysyvästi joutuneet voisivat yhtäläisesti parantaa elämänsä edellytyksiä muiden kanssa, koska viralliset reitit eivät heidän kohdallaan aina toimi. Esimerkiksi omia työoloja ei voi parantaa laillisesti lakkoilemalla ja ammattiyhdistystoiminnalla jos ei ole edes sitä vakituista työpaikkaa, jonka oloja parantaa.

Pitäisi olla enemmän oikeita ratkaisuja eikä vain sellaisia, jotka kokoajan parantavat entisestään 7000€ kuussa tienaavien vakityössä olevien lennonjohtajien tai 4000€ kuussa tienaavien ahtaajien oloja.

Pohjan Akka

Näin on.
Ei rahan uusjako synny vain rajaa uudelleen jakamalla.

Ay-liikkeen on lopetettava diskriminointi työelämässä ja autettava ammattien uusjakoa niin, että kaikille löytyy sopiva ja elättävä tehtävä yhteiskunnassa. Työnantajat eivät tee sitä ilman ay-liikkeen painostusta.

Visa Oksa

Muuten hyvä kirjoitus, mutta tähän tahtoisin vähän tarkennusta:

"Toinen kiusaus oli nettipokeri. Nuorten keskuudessa levitettiin harhaa, että pokeria pelaamalla voi hankkia paljon rahaa ja elättää itsensä. Jotkut ehkä hetkellisesti onnistuivatkin, mutta useimmille siitä seurasi pelkkää harmia. Yksi nuorisohuhuista oli, että kannattaa pelata yöllä kun kapakat sulkevat ovensa ja putsata humalaiset. "

Miten paljon parempana pidät RAY:n peliautomaatteja? Suurin osa peluuriin tulevista puheluista koskee raha-automaattiyhdistyksen pelikoneita. Erona kun pokerin ja raha-automaattien välillä on sellainen pieni tekijä kuin taitoelementti, johon selkeästi et usko.

Muilta osin kirjoituksesi on kyllä asiaa. Nuoret unohdetaan usein täysin. Lisäksi koko ajan jauhetaan miten työuria pitäisi pidentää alkupäästä, samaan aikaan opiskella, tehdä lapsia ja mielellään vielä osallistua järjestötoimintaan. Noista edellämainituista kahden yhdistäminen saattaa olla jo mahdotonta nuorelle juuri kotoa muuttaneelle ilman vanhempien tukea pärjäävälle. Pääkaupunkiseudulla jo opiskeleminen saattaa olla mahdottomuus asuntojen hintojen takia, jotka ovat korkealla kiitos löysän lainoituksen.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Kiitos Henri Heikkinen. Suorastaan riemastuin vastauksestani, koska minusta se on oikeaa ja asiallista keskustelua. Toivon sydämestäni, että arviosi siitä, että on kasvanut rauhantahtoisin sukupovi, pitää paikkansa ja varmasti pitää ainakin osittain. Ja totta on, ettei virtuaaliväkivalta ym. vaikuta suoraviivaisesti vaan jopa päinvastaisesti. Ihmiset, nuoretkin, ovat fiksumpia kuin... Oikeastaan yritin sanoa tällä kärjistävällä "luettelolla" siitä mitä tällaisen kalkkiksen näkökulmasta on tapahtunut, että toivottavasti vanhemmatkin kuuntelevat nuorisoa ja keskustelevat heidän kanssaan. Väkiviinojen hintoja laskettiin mm. Viron tuonnin hillitsemiseksi, siitä on jo vähän aikaa. Tämä arvioni siitä, että nuoret ostivat halvinta ja siirtyivät väkeviin perustuu moniin keskusteluihin nuorten kanssa mm. tehdessäni yhtä opetusfilmiä nuorten masennuksesta, joka on tilastollinen tosiasia. Pikavipit pylväsmainoksineen tulivat huonoon aikaan nuorille aikuisille, tiedän monia, jotka eivät olleet vielä oppineet oman rahan käyttöä ja tekivät turhan rankkoja virhearvioita... Vihamielisyydestä ajattelin esimerkkinä mopopoikia, jotka herättävät uskomattoman kiivaita yleisöosastokeskusteluja jne. Kuka poika ei haluaisi mopoa, ja sekin vaihe menee ohitse kuten muutkin luettelemani... mutta tuntuu että ymmärrys ja tieto kehitysvaiheista on todella vähäistä nykyään ja halu ymmärtää vielä vähäisempi. Visa Oksalle: peliautomaatit ovat vähän valvotumpia nuorison käytön osalta mutta oikeassa olet...

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Kiitos itsellesi asiallisesta vastauksesta, etkä kiivastunut vaikka olin eri mieltä.

Pikavipeistä:

Suurin ongelma lienee nimenomaan se, että moni ei ole vielä vaikkapa 18-vuotiaana oppinut rahankäyttöä. Ei siis itse pikavippi, nuoremmathan sitä vippiä eivät saa. Se on laajempikin ongelma kun ei ole tarvinnut omia rahojaan välttämättä koskaan tienata.

Tässä tilasto alkoholin kulutuksesta: http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/uutinen?id=25606

Visa Oksa

Juu, oli vähän kärjistetty kommentti minulta. Olet oikeassa valvonnan osalta, mutta en kuitenkaan pidä pahana asiana sitä, että nuorilla on mahdollisuus pelata nettipokeria. Itseasiassa ulkomaalaisten palveluntarjoajien kieltäminen olisi jopa naurettavaa kaksinaismoralismia. Olet oikeassa nostaessasi asian esiin, sillä tämä on tosiaan uusi ilmiö joka on tullut vasta tämän sukupolven aikana. Tämä on tavallaan verrattavissa pikavippeihin, jos rahankäyttö ei vielä nuorella ole hallinnassa. Toisaalta tiedän monia huonompiakin käyttötapoja rahalle, harrastaminen joskus maksaa. :)

Isoin ongelma tähän listaan liittyen lienee se, että kaikki nuoret eivät ole oppineet ottamaan vastuuta itsestään. Kun on tunne ettei mihinkään voi vaikuttaa, niin monet saattavat syrjäytyä. Sen takia nostamasi pointti on kyllä tärkeä, nuorille pitäisi antaa toivoa.

J. Patrikainen

"Sitten tuli valvomismuoti: nuoret kilpailivat yöelokuvien katsomisesta, ja näin moni järjesti itselleen univaikeuksia. Televisiokanavien ohjelmasijoittelijat seurasivat trendiä ja sijoittelivat nuorten suosimaa katseltavaa yhä myöhäisempiin ajankohtiin. Erityisen suosittuja olivat yliluonnollisilla ilmiöillä pelottelevat sarjat. Maailma esitettiin hallitsemattomaksi, mutta korkeammat voimat eli Pentagon, FBI ja CIA tietävät puolestamme, mitä pitää tehdä. "

Öö, eiköhän valvomistrendi johdu siitä, että suurin osa mielenkiintoisimmista ohjelmista on nimenomaan sijoitettu sinne klo. 9 paremmalle puoelle. Tämä taas on ehkä enemmänkin kukkahattuilun kuin minkään muun ansiota.

Ja tästä syystä 18-21 katseluaika on suurelta osalta kotikatu-salkkarit tyylistä lobotomiapaskaa.

Pohjan Akka

Puutut kipeään aiheeseen, johon on kiireisesti etsittävä hyviä ratkaisuja.

Heikkinen näkee asiat "parempiosaisen" näkökulmnasta, jolloin resursseja on.
Minä taas olen seurannut läheltä 1985 syntyneen tytön kivuliasta aikuistumista, kun resursseja ei ole.
Esimerkki:
Ennen alin hoitoalan tutkinto oli perushoitajan tutkinto, nyt lähihoitajan. Mitäs sitten, kun hoitajaoppilaan aivot eivät riitä lääkeainetentistä selviämiseen? Toisten ihmisten hoitamisesta kiinnostuneelta nuorelta estyy oman alan tutkinnon suorittaminen.
Yritetään toista, jossa tulee taas vastaan oma aivokapasiteetti, vaikka lähtökohtana on tietoisuus, että tämä nuori oppii "vain tekemällä".

Suomessa tiedetään, että 60 000 on syrjäytynyt. Tiedetään, että kaikki eivät ole lukutyyppejä, ei edes kohtalaisia älylliseltä kapasiteetiltaan. Silti he useimmiten ovat ihan hyviä ihmisiä ja työhaluisia.
Mutta mitä he tässä yhteiskunnassa voivat tehdä? Miten nuori nainen voi tuntea itsensä yhteiskunnalle ja elämälle tarpeelliseksi, jos resurssit eivät riitä työmarkkinoille pääsyyn?
Tekemällä lapsia...

Professorit Mikko Puhakka ja Matti Viren kirjoittivat Suomen Kuvalehdessä tähän liittyvästä ongelmasta otsikolla Rahan uusjako ei toimi (SK 29.7.): "Nyt siunaillaan, että vuosittain Suomessa syntyy yli 3000 päihteille altistunutta sikiötä ja pelkästään alkoholin eriasteisesti vaurioittamia lapsia syntyy liki 600. Yksi, tosin ei ainoa syy on se, että osa äideistä hankkii lapsen tai lapsia juuri tulonsiirtojen vuoksi (lapsilisät, kunnan asunto, asumis- ja toimeentulotuki jne.). Järjestelmän kielteisiä haittavaikutuksia tuskin voidaan korjata valistus-, tiedotus- ja pakkotoimilla".

Entä nuori mies? Mitä hän voi tehdä? Välttää isyyden tunnustamisen...

Heikkinen tuo esiin perustulon ja sen päälle kannustavan palkka/verotuspolitiikan. Se on pantava täytäntöön HETI!
Lisäksi:
Ammattitutkinto- ja ammattirakenteet on porrastettava uudella tavalla, portaita lisää ala- sekä yläpäähän! Ainoastaan niin voidaan tarjota kaiklle ihmisarvoiset mahdollisuudet sekä omien resurssien maksimaalinen hyväksikäyttö.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Itsekin olen sitä mieltä, että ihmisiä koulutetaan yli tarpeen. Monet oppivat vain tekemällä. Ennen saattoi luoda vaikka minkälaisen uran vaikka ylioppilaana ja armeijan upseerikoulutuksella. Nykyään ei mitään mahdollisuuksia edes alkeellisimpaan työhön ilman tutkintoa. Suurin syyllinen lienevät lainsäädännössä olevat erilaiset pätevyysvaatimukset.

Visa Oksa

Olen tästä täsmälleen samaa mieltä. Edelliset sukupolvet ovat voineet kävellä tehtaan portille kysymään töitä ja voineet aloittaa vaikka heti. Nykypäivänä lähes kaikkiin työpaikkoihin vaaditaan tutkinto ja kolmen vaiheen työpaikkahaastattelut. Samaan aikaan saatat tuon vaikeasti saatavan työpaikan seurauksena menettää tuet ja rahallisesti hyöty saattaa olla jopa negatiivinen.

Olen täsmälleen samaa mieltä, perustulo on saatava heti.

juri g.

Mikään sukupolvi ei ole saanut niin paljon niin vähällä vaivalla kuin 1980-90 luvuilla Suomessa syntyneet.

Haasteet alkavat tässä ja nyt, kun köllöttelyn rahoitus loppuu niin valtiollisella, kunnallisella kuin perheidenkin tasolla. Lycka till ja tsemppiä!

Samppa Suhonen

Ihan kiinnostava kirjoitus.

Aiheeseen liittyen puuttuisin tähän esittämääsi väitteeseen: "Ihalaisen ja SAK:n lahja nuorisolle, määräaikaisuuksien ketjuttamisen salliminen, johti siihen, että varmuus koski vain yhtä työkeikkaa. Kuva työelämästä vääristyy heti alussa."

On varmaan totta, että ay-liike ei ole valvonut tarpeeksi pätkätyöläisten sukupolven etuja, mutta määräaikaisuuksien ketjuttamisen salliminen on kyllä viime kädessä eduskunnan ja työlainsäädäntöä tulkitsevien oikeusistuinten työn tulosta. Eduskunta säätää lait (on tietysti totta että Suomessa työlait valmistellaan kolmikantaisesti). Voisitko kuitenkin selvittää, miten "Ihalainen ja ay-liike" ovat vastuussa määräaikaisuuksien ketjuttamisesta? Olisiko niin, että työnantajilla ja heidän etujärjestöillään on jotain tekemistä määräaikaisuuksien ketjuttamisien kanssa? Faktoja pöytään siis.

Kokemukseni mukaan työpaikoilla tavalla tai toisella työnantaja painostaa tai tyhjillä lupauksilla huijaa työntekijän hyväksymään määräaikaisen sopimuksen toisensa jälkeen. Näissä tapauksissa liitto on usein hampaaton.

Henri Heikkisen kommentti siitä, ettei "pätkätöissä ei ole mitään vikaa", on harhainen. Pahimmillaan ketjutetuissa pätkätöissä on kysymys siitä, että työnantaja siirtää yritystoimintaan kuuluvan yrittäjäriskin työntekijälle. Kun ei ole pysyvää työpaikkaa, ei uskalleta ottaa tai ei saada asuntolainaa, tehdä lapsia jne. Lomatkin jäävät pitämättä. Elämä on jatkuvaa epävarmuutta. Tarinoita on luonnollisesti monenlaisia.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

No hallitus ja eduskunta ovat tietenkin vastuussa, mutta tämä ei olisi ikinä toteutunut, jos ay-väki olisi pannut vastaan, eikä muutoksen tulevaisuuden seurauksia ajateltu. Ihalainen voisi nyt työministerinä tehdä jotain pätkätöiden haittojen ehkäisemiseksi, vai mitä?

Samppa Suhonen

No Ihalainen voisi kyllä jotain tehdä, kun edellinen ministeri Anni Sinnemäki ei asialle juuri mitään kai tehnyt.

Kiinnostava kysymys on sinänsä, että salliko ay-liike tämän määräaikaisuuksien ketjuttamisen. Siitä et ole esittänyt mitään todisteita. Milloin muuten tapahtui tämä "muutos" tarkalleen ottaen?

Tietääkseni julkisella sektorilla on ketjutettu määräaikaisuuksia jo 80-luvulta lähtien.. Kenties pidempäänkin.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Aloitin juuri nettipokerin pelaamisen. Rohkaistuin kokeilemaan, kun kaveri valotti sen hallittavissa olevia puolia. On mahdollista olla voittava pelaaja, jos on välineet, kykyä ja halua paneutua. Kyseinen kaveri rahoittaa opiskelunsa nettipokerilla, on rahoittanut jo parin vuoden ajan.

Pari pokeri-iltaa takana ja ihan hyvältä näyttää. Tietokanta pyörii, trackeri ja skanneri jauhaa. Olen jo saanut dataa haalittua pelaajista, käynyt läpi pelaamiani käsiä, lueskellut artikkeleita, katsellut videoita ja kirjoja olen lueskellut jo jonkin aikaa. Suunnitelmien mukaan etenee ja lopetan kun olen saanut päiväkiintiöni haalittua kasaan. Päiväkiintiööni olen laskenut myös tappiot, eli sen, missä kohdassa lopettaa, jos tappioputki osuu kohdalle. Sen lisäksi minulla on viikkokiintiö, maksimimäärä, jonka siirrän omia rahojani pelitilille. Se on suurin piirtein sama määrä kuin täysi lottorivi. Tunti, pari päivässä pieniä voittoja tekee kuukausitasolla ihan siedettävän lisän palkkaan. Tavoittelen 20-40 dollaria voittoa päivätasolla näin aluksi, että opin pelin. Kuukausitasolla minimivoitoilla (vailla tappiota) pääsen n. 600 dollarin lisätuloihin. Siitä pois pelaamattomat päivät ja tappiopäivät, ei puhuta rikkauksista, mutta kyllä sillä aina yhdet autovakuutukset maksaa.

Eilen istuin tunnin pöydässä, jossa kaikki olivat passiivisia tolloja ja jakoivat rahojaan minulle. Poistuin 30 dollaria rikkaampana alta tunnin pelien jälkeen, vaikka olin pohtinut pelaavani 2 tuntia.

Se kai siinä pohjalla on, että olen vakituisessa työssä ja talouteme on suht vakaa, etenkin nyt, kun tuo avovaimo on vääntänyt myös töitä. Voi rauhassa kokeilla eri juttuja, viimeisiä rahoja tässä todellakaan ei pelata.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Antti Ukkonen: "Eilen istuin tunnin pöydässä, jossa kaikki olivat passiivisia tolloja ja jakoivat rahojaan minulle. Poistuin 30 dollaria rikkaampana alta tunnin pelien jälkeen, vaikka olin pohtinut pelaavani 2 tuntia."

Miksi ihmeessä poistuit?

Aki Sukkela

Ikävä kyllä ennustan kassan laskua muutaman päivän päästä. Pokeri on yksi netin suurimmista huijauksista. http://keskustelu.suomi24.fi/node/8934671

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Kaverilla taitaa olla paha downswing. Eivätkä pelitaidotkaan hääppöisiltä vaikuta, jos tosissaan muka sanoi tuon, että 90% pelaajista on niin hyviä kuin vain voi olla. :-D

Matias Gerlich

Jos Holmila yritti virittää keskustelua viime päivien mellakoinneista Britanniassa ja sitten suomalaisten lasten ja nuorten pahoinvoinnista ja niiden syistä hän karttoi ottamatta kantaa todelle kuumaan perunaan.

Nimittäin nythän on niin, että 2010-luvun lapset ja nuoret elävät huomattavasti paremmassa taloudellisessa maailmassa kuin vaikkapa nuoret ja lapset sekä heidän vanhempansa 40-50 vuotta sitten. Mutta jotain on muuttunut, huonontunut, ja todella huonoon suuntaan. Ja se on näiden nuorten, lasten ja heidän vanhempiensa moraaliset arvot.

Eli kyllä olisi jo korkea aika alkaa puhua todella oikeista asioista. Niistä keskeisin on kulttuurimme rappio ja kulttuurimme taantuminen pian pelkäksi sivilisaatioksi. Sillä tiellä tulemme näkemään vielä paljon Britannian uusbarbarian kaltaisia tapauksia. Pahintahan tässä kaikessa on juuri se, ettei kulttuurimme rappiota todennäköisesti voida myöskään estää. Tuon virran voima on aivan vastustamaton.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Suuret ikäluokat ovat ottaneet tältä maalta kaiken mitä vietävissä on jättäen meille myöhemmin syntyneille luun.

Kun maata sotien jälkeen rakennettiin, annettiin halpoja arava-ym. korkoetuuksia asuntorakentamiseen. Nämä etuudet on sitten suurten ikäluokkien ohitettua asunnon hankitaiän poistettu.
Suurten ikäluokkien työiän ollessa parhaimmillaan 70-80 -luvuilla verot laskettiin aviopuolisoiden yhteenlasketusta tulosta. Lapsivähennykset poistettiin 80-luvun alussa, kun suurten ikäluokkien lapset oli kasvatettu täysi-ikäiseksi.
Näillä muutoksilla on pakotettu seuraavien sukupolvien naiset työelämään. Ilman kahden aikuisen työssäkäyntiä ei tätä nykyä työtä tekevän perheen ole mahdollista talouttaan hoitaa. Tuota sukupolvea saamme syyttää oman sukupolveni lapsille koituneesta "unohduksesta".

Tuon ahneen sukupolven jälkeen syntyneiden perheillä on ollut vaikeaa. Vaikeus jatkuu loputtomasti kun tuo porukka jää eläkkeelle ja meidän hoidettavaksemme. Nythän huomaamme, että vanhusten hoidon alennustilasta aletaan rummuttaa isoon ääneen mediassa. Tämä tapahtuu juuri, kun tämä kaiken irti repivä väestönosa alkaa vanheta ja siirtyä kohti eläkevuosia - ja vanhuutta.

Pohjan Akka

Hoh-hoijaa, on sinulla kamalat vanhemmat vai isovanhemmat, joita ilman sinuakaan ei olisi!
Ikälaskutaitosikin on ruosteessa.

Tulo- ja varallisuusverotuslakia muutettiin 31.12.1974. Minulla 1945 syntyneellä oli silloin 3- ja 0,5-vuotiaat lapset.

Aviopuolisoihin sovellettiin yhteisverotusta vuoden 1975 loppuun asti. Tällöin heidän tulonsa ja varallisuutensa laskettiin yhteen ja valtionvero määrättiin yhteenlasketun määrän perusteella. Jos tulo- ja varallisuusvero on progressiivinen, yhteisverotus muodostuu aina, kun molemmilla puolisoilla on tuloja/varallisuutta, ankarammaksi kuin kummankin puolison erillinen verottaminen. Tämän vuoksi puolisoita verotettiin erillisen, lievemmän veroasteikon mukaan ja vähemmän ansainnut puoliso sai tehdä myös erityisen vähennyksen.

Puolisoiden yhteisverotuksen tarpeellisuus kyseenalaistettiin jo 1960-luvulla perhemuotojen ja työelämän muuttuessa. Ongelmaksi nousi mm. se, että verotuksella luotiin selkeä kannustinloukku naisten siirtymiselle kotoa työelämään. Tämä johtui siitä, että naisten (pieneenkin) työtuloon sovellettiin lähes välittömästi miehen työtulojen perusteella määräytyvää marginaaliveroprosenttia. Myöskään ennakkoperintää ei saatu tyydyttävästi toimimaan yhteisverotuksessa. Erillisverotukseen siirryttiin ansiotulojen osalta vuonna 1976, pääomatulojen osalta vuonna 1990 ja varallisuusverotuksen osalta vasta vuonna 1995.

Käyttäjän riikkayrttiaho kuva
Riikka Yrttiaho

Nuoret voivat huonosti ja se näkyy mielenterveysongelmien muodossa. Matalan kynnyksen mielenterveyspalvelut voisivat ratkaista monta ongelmaa ennaltaehkäisevästi, mutta sellaisia ei Helsingin kaupunki ainakaan käytännössä juuri järjestä.

Nuorille suunnattu keskusteluapu eli esimerkiksi kriisiterapia on Helsingissä vahvasti kolmannen sektorin (mm. Helsinki Missio) harteilla ja kaupungilta on turha odottaa apua ongelmiinsa, jos ne eivät lääkärin mielestä ole "tarpeeksi vakavia". Pitäisi ymmärtää ettei kukaan hae psyykkisistä ongelmista apua huvikseen, vaan silloin ovat asiat enemmän tai vähemmän pielessä. Tällä hetkellä homma tuntuu liian usein menevän niin että potilasta lähestulkoon syyllistetään siitä, että hän kehtaa hakea "pieniin ongelmiinsa" apua eikä oteta ongelmia vakavasti. Mielenterveysongelmien vakavuusasteesta joudutaan ikäänkuin kilpailemaan, jotta voisi saada asianmukaista hoitoa. Pelkkä lääkeresepti yksinään ei yleensä auta eikä lääkkeitä varsinkaan lievemmissä mielenterveysongelmissa välttämättä edes tarvittaisi, jos tarjolla olisi keskusteluapua.

Uskon vahvasti, että mielenterveysongelmista johtuvaa työkyvyttömyyttä pystyttäisiin tehokkaasti ennaltaehkäisemään matalan kynnyksen keskusteluavulla ja kriisiterapialla. Tällöin ongelmat eivät välttämättä ehtisi kehittyä esimerkiksi vakavaksi masennukseksi tai paniikkihäiriöksi.

Harmi, että mielenterveypalvelujen kehittämiseen ei koskaan tunnu olevan rahaa eikä keskustelu palvelujen heikkouksista juuri koskaan johda mihinkään konkreettisiin toimenpiteisiin, vaikka oikeasti ennaltaehkäisevällä hoidolla todennäköisesti säästettäisiin satoja tuhansia euroja pitkässä juoksussa. Masennus on kuitenkin yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy. Masentuneilla ja ahdistuneilla ihmisillä ei ole voimia taistella näistä asioista yksinään.

Matias Härkönen

Uusi lama ja työttömyys? Meillähän piti olla työvoimapula ja ollaan jo haalittu työvoimaakin ulkomaita myöten. No, ehkä tulee paremmat ajat, joten käytetään aika hyödyksi ja opetetaan tuo reservityövoima vaikka lukemaan alkuun!

Jari Vuorinen

"Nuoret kokeilevat alkoholia halvimmilla juomilla, ja niinpä tämä ikäluokka aloitti oluen sijaan väkevillä, kiitos hallituksen viisaiden päätösten. Vanhempiensa viinin maistelua tai oluen läträämistä katsoneet nuoret kuiskivat keskenään, että aineilla saa nopeammin päänsä sekaisin. Huumemyönteisyys levisi salakavalasti vanhempien huomaamatta. "

2004 alkoholin hintaa alennettiin rankasti.Tätä hinnanalennusta voidaan verrata kansalle annettuun myrkkyruiskeeseen,sillä pian alennuksen jälkeen itsemurhat lähtivät nousuun taas kun ne tasaisesti olivat laskeneet vuoteen 2004 mennessä ja alkoholikuolemat ajoivat pian ohi sydän-ja verisuonisairauksien kuoleman aiheuttajana.

Näistä asioista esim.Henri Heikkinen on autaan tietämätön.

http://opteryx.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77719-supe...

Jari Vuorinen

Haluaisin vastuuseen henkilöt,jotka tuhosivat kansanterveyttä vuonna 2004 alentamalla viinan hintaa rajusti.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Entäs ne henkilöt, jotka tuhosivat kansanterveyttä vuonna 1932 sallimalla viinan maahantuonnin ja myynnin?

Jari Vuorinen

Luulin ,että elämme tätä päivää.Aina tarvittaessa kuitenkin menneisydessä vai mitä.

Kieltolaki on eri asia kuin viinan hinnan alennus.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

"Nuorten keskuudessa levitettiin harhaa, että pokeria pelaamalla voi hankkia paljon rahaa ja elättää itsensä. Jotkut ehkä hetkellisesti onnistuivatkin,"

Jotkut onnistuivat pidemmäksikin aikaa kuin vain hetkeksi. Moni suomalainen on tehnyt pokerilla paljon rahaa, eivätkä he ole niitä rahoja ainakaan vielä mihinkään hukanneet. Vielä useampi on onnistunut ja onnistuu edelleen elättämään itsensä. Suurin osa ei mitään suuria omaisuuksia pysty hankkimaan, mutta vaatimattomasti eläen pienemmätkin tulot riittävät.

"mutta useimmille siitä seurasi pelkkää harmia."

Mitä tarkoittaa "useimmille" ja mitä tarkoittaa harmi? Jos joku nuori on esimerkiksi laittanut ylioppilaslahjarahoistaan 500 euroa nettipokeriin, hävinnyt ne ja todennut, että se ei ole hänen lajinsa, niin lasketko hänet siihen joukkoon, jolle on koitunut nettipokerista harmia?

"Yksi nuorisohuhuista oli, että kannattaa pelata yöllä kun kapakat sulkevat ovensa ja putsata humalaiset."

Tuo huhu pitää paikkansa edelleen. Tosin yöllä pelaamisen kannattavuuteen vaikuttaa myös se, että suurin osa pelaajista asuu maissa, joihin nähden Suomella on 1-2 tunnin aikaero. Esimerkiksi monet turnaukset alkavat klo 21-23 välillä Suomen aikaa, ja niiden finaalit sijoittuvat sitten Suomessa aamuyön tunneille.

lassi leino

Kasvatuspsykologia ameriikkalaistui. Syntyi pumpuli ja tohveliusankari-sukupolvi. Lainsäädäntö mitätöi opettajan kurinpitomahdollisuuksia pikkumaisuuksiin asti. Syntyi pumplisukupolvi ja lainsäädäntöneuvosten pimeä joukko. Nyt tämä sukupovi on lujasti vallan kahvoissa.

Tämä eliitti linjaa nyt ` uudistavaa`koulutuspolitiikkaansa omaksumiensa arvojen pohjalta. Kouluissa opettajat "neuvottelevat" alaikäisten lasten kanssa samamaan aikaan kun kodeissa lasten ja vanhempien oikeudet ja velvollisuudet menevät uusjakoon samaan tahtiin kuin perinteinen luonnonvalintainen sukupuolikäyttäytyminen.
Syntyy narsistien ja psykopaattien käskyttäjä-sukupuolvi, joka tarttuu kohta vallan valttikkoihin.
Blogaajalta puuttuu näkemys modernisaation läpimurron vaikutuksista lapsen tai vanhempien tajuntaan.

Maaseudulla mahdollisuudet lapsen auvoisammalle kasvulle ovat paremmat kuin citymaailmoissa. Lapsille kehittyy juuret. Ei tyhjiössä mutta esim. pikkutöiden ja puuhastelujen siis omaehtoisen työn kautta vastuunkanto kehittyy paremmin oman egon yli.

Kaupungeissa elää markkinavoimien ansiosta kaikkien päivänpolttavien asioiden ympärillä laumasieluisuus ruokkii postmodernia kukoistusta. Kaikialla etsitään apua itsen ulkopuolelta,netistä, nettivipeistä, sossusta, yhteiskunnalta. Vanhempien luota kannattaa muuttaa jo nuorella iällä pois , kun kela alkaa maksaa asumistukea.
Uusi käskyttäjien /käskijöiden sukupolvi tekee tuloaan. Orwellin yhteiskunnassa "pavlovin koirat" tarvitsevat toisiaan. Juuri lapset ovat tässä valtapelissä oiva eurojen kiihdyke.
Kun palveluyhteiskunta muuttuu hallitsevien apparaattien valvontaverkostoiksi, syntyy "suomalainen Apparativismi", mista Petri Salo us-puheenvuoroissaan usein todistaa.

Ville Karppinen

Paula on oikeassa pinnallisuuden suhteen, vaikkakaan se ei ole iskenyt oletettavasti meihin 80-luvulla syntyneisiin niin lujaa kuin yhdeksänkymmentäluvun nuoriin. Nykyään nuorta ei ohjailla auktoriteetillä, vaan jollakin epämääräisellä yhteiskunnan moraalisen dekadenssin luomalla "jumalalla", jonka luo nuoren yhteisön paine, media ja muoti.
Koska kyse on varsin abstraktista käsitteestä, on sille tietenkään vaikeaa tehdä mitään. Jos itkevä koulukiusattu lapsi pääsee vähemmällä sillä, että hänelle hankitaan tietynlaiset vaatteet, on lähes jokainen vanhempi valmis sellaiset hänelle hankkimaan.

Huumemyönteisyyttä en muista omana aikanani muista aineista kuin kannabiksesta, vaikka osasta kouluaikaisista kavereistani tulikin nistejä. Kannabis taas jakaa voimakkaasti kansan rivejä tänä päivänä varmasti enemmän kuin silloin. Jotkut näkevät sen kuin minkä tahansa muun huumausaineen, toiset eivät laske kannabista huumeeksi alkuunkaan.

Kilpailuyhteiskunnasta olen samaa mieltä, kuten sen tuhoavasta vaikutuksestakin, mutta tässä aiheessa on syytä muistaa että se ei itsessään ole nuorten aikaansaannosta, vaan he ovat vain uhreja (joskin jotkut narsistit käyttävät tietenkin hyväkseen tällaista asetelmaa). Tutkintojen yliarvostaminen ja globalisaatio luovat kilpailua, mutta jos nuoret ovat tähän tyytymättömiä - he toivottavasti osaavat äänestämiskäyttäytymisellään vaikuttaa asiaan tulevaisuudessa ja ainakin yrittävät välttää vanhempiensa virheet.

Itse sallisin jokaiselle omat pokerinsa ja pikavippinsä, jos he haluavat kyseisiä asioita. Pokeri on kuitenkin suurimmalle osalle viatonta huvittelua - tienaajat ja ongelmapelaajat ovat vähemmistöä. Pikavippi taas saattaa todella auttaa jotakin pahassa tilanteessa ja puuttuisin ennemminkin riistokorkoihin, jotka luovat sen pahimman ongelman aiheen tiimoilta.

Uskoa tulevaisuuteen todellakin tarvitaan, mutta muutokset ovat hitaita. Suomen politiikka on ollut muutaman vuosikymmenen kolmen suuren hallinnassa ja tämän seurauksena ne ovat hiljalleen hitsaantuneet yhteen. Pientä erkanemista on tosin nähtävissä PS:n takia ja kehitys onkin varsin toivottavaa. Jos poliittinen päätöksenteko näyttää itsessäänkin vain harmaalta massalta, nuori ei voi nähdä tulevaisuutta sielläkään - ainakaan niin kauan kuin keski-ikäiset ja iäkkäämmät äänestävät "sitä puoluetta mitä olen aina äänestänyt".
Tämän kaltainen toiminta on tosin yleistä monessa muussakin asiassa. Nuorena, nuorena aikuisena ja ehkä jossakin tapauksessa vielä lähempänä keski-ikää harrastetaan oman ideologian muokkausta ja kyseenalaistetaan asioita. Jostakin kummallisesta syystä tällainen itsetutkiskelu ja -kriittisyys unohtuu vanhemmiten suurelta osalta (kun ihminen tuntee olevansa "valmis" ja "kokonainen"). Poikkeuksia toki on, joten älkää ottako henkilökohtaisesti.

Ehdottomasti suurimmaksi ongelmaksi nostaisin kuitenkin itsemääräämisoikeuden jatkuvan tallomisen. Vaikka esim. terveysfasismi, fanaattinen vihreys ja valvonta ovatkin perusidealtaan kohtuullisia, on otettava huomioon myös niiden negatiivinen vaikutus vapauden kannalta ajateltuna. Tämä ei tosin ole ehkä niinkään teinin ongelma, vaan valistuneen nuoren aikuisen.
Jos yksilö kokee ettei hän voi vaikuttaa mitenkään mihinkään, onko se ihme että hän syrjäytyy ja masentuu?

Olen itse nyt viittä vaille 27-vuotias ja jos saisin valita, niin en missään tapauksessa (edes mahdollisuuksien salliessa) vaihtaisi syntymävuosikymmentäni 80-luvulta 90-luvulle.
Suuri kysymys itselleni onkin, että olenko itse vanhentunut ja kykenemätön enää näkemään uuden ajan hyviä puolia, kun negatiivisemmat asiat nyky-yhteiskunnasta puskevat mediasta jatkuvalla syötöllä?

S S

Mitä aikaisempi syntymävuosi, sitä parempi. Itse olen syntynyt vuonna 1969 ja pääsen hautaan suhteellisen onnellisen elämän jälkeen, mutta sen sijaan nuoremmat ja lapset syöksyvät suoraan kuiluun. Geenimanipulaatio, ympäristön kemikalisoituminen, tuhokapitalismi, ekokatastrofi ja siihen liittyvä ilmastonmuutos tekevät elämästä sietämätöntä hyvin pian. Järkevintä on lakata synnyttämästä uusia kärsijäsukupolvia tänne, lapset tulevat vielä teitäkin kiroamaan.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Todella painavia puheenvuoroja, kiitos. Sanottakoon nyt selvästi, etten missään nimessä syyllistä tätä kaksikymppisten sukupolvea, päinvastoin, syyllisiä näihin ongelmiin ovat muut kuin he itse...tai kysymys on monien asioiden summasta, ja suurin osa selviää näistä kivikoista kunnialla. Mutta niitä kai pitää auttaa, jotka eivät selviä? Nimenomaan hiljattain täysi-ikäistyneet joutuivat pikavippien kanssa ongelmiin, tiedän useampia tuolloin 18-vuotiaita, jotka vieläkin vastaavat lapsellisuudestaan. Olen myös huolissani samoista asioista, joista monet täällä puhuvat: työllistymisen vaikeudesta jne. Laiskuudesta tai moraalin puutteesta ei ole kysymys eikä myöskään suurten ikäluokkien ilkeydestä. Nämä ovat pääasiassa suurten ikäluokkien lastenlapsia.

Jarkko Hietala

Pikavippifirmat käyttävät surutta hyväkseen markkinoinnilla luotuja keinotekoisia tarpeita, joille erityisesti nuoret ovat hyvin altiita. Markkinointi on vielä suuniteltu tieteellisen tarkasti käyttämään hyväksi ihmisen psyykkeen ominaisuuksia, jotta ihmiset saataisiin ostamaan ja haluamaan asioita mahdollisimman paljon. Tätä tehdään, koska sillä saa voittoa. Markkinointia voi opiskella yliopistossa ja se on työtä, josta maksetaan erityisen hyvin.

Toinen ryhmä on tietenkin se, että osalla ihmisistä on niin suuri hätä, että rahaa on saatava keinolla millä hyvänsä vaikka sitten pikavipillä. Takaisinmaksua ei pahemmin ajatella, koska ei omata välttämättä minkäänlaisia kokemuksia rahan hankinnasta laillista työtä tekemällä jos sellaista esimerkkiä ei esmerkiksi vanhempien työttömyyden takia ole ollenkaan perheessä ollut.

Jokaisella on oikeus tehdä omat virheensä tärkeää olisi kuitenkin, että niistä seuraa kohtuuttomuuksia. Ei kenenkään koko elämä saa mennä pilalle yhden pikavipin takia.

S S

Minäkin kuulun huonostikohdeltuun sukupolveen, mutta edeltävään X-sukupolveen. Minun opiskeluaikanani oli lama, joka muutti kaiken: jotkut jäivät opintojen jälkeen työttömiksi, jotkut keskeyttivät opintonsa, jotkut harvat räpistelivät kuiville. Me olimme ensimmäinen sukupolvi, joka oli köyhempi kuin edeltäjänsä. Monet meistä on yhä ikuisessa köyhyys -ja pätkätyökierteessä. Meille ei rakennettu koskaan mitään uutta, koska kaikki oli ylimitoitettua suurten ikäluokkien jälkeen.

Pohjan Akka

Et sitten taida muistaa, miltä pääkaupunkiseutu näytti 15 vuotta sitten, edes 10 vuotta sitten?
Etkä taida tietää, kuinka köyhiä edeltävä sukupolvi oli sinun iässäsi.
Yleistäminen on lisäksi aika tehotonta.

S S

Minun iässäni minun vanhemmillani oli omistusasunto, auto ja kaksi lasta ja toistakymmentä vuotta jatkuneet vakiduunit. Minä taas olen koditon, minä en voi edes haaveilla auton omistamisesta, enkä halua lapsia tähän maailmaan. Prekaarista työtä teen kuutena päivänä viikossa yht. 45 tuntia ja se saattaa loppua mikä hetki hyvänsä.
Vanhempani tekivät työtä eläkeikään asti. Minulla taas on odotettavissa töiden loputtua työttömyys, jonka jälkeen mikroskooppinen eläke, jos edes sinne asti selviän, nimittäin työterveydenhuolto, niin kuin kaikki muukin terveydenhuolto on laiminlyöty.

Pohjan Akka

Tuskin ongelmasi on sukupolviongelma, koska muiden muassa meidän viiden hyvin erilaisen sisaruksen lasten ja lastenlasten sekä tuntemieni muiden ikäistesi kohdalla asiat eivät ole noin. Lapseni ovat vauraampia kuin minä nelikymppisenä, aivan omillaan, kaikista vaikeuksistaan huolimatta.

Kolmi-nelikymppiset pyörittävät tätä yhteiskuntaa. Ei se ole pysähtynyt.

S S
Pohjan Akka

Suomalaisessa yhteiskunnassa jokaisella on oikeus valita aikuisuuden oppikirjansa.
Kun lukee yhdellä tavalla väritettyä tietoa, on hankittava myös ne toisella tavalla väritetyt tiedot.

Jarkko Hietala

Täytyy sanoa, että samanlaisia kokemuksia on minullakin. En ole ikinä ollut vakituisessa työssä ja olen reilusti yli kolmekymppinen. Pisin työpätkä missä olen eläessäni ollut, on kestänyt kaksivuotta, sitten on useampia puolenvuoden ja vuoden pätkiä. Työpaikkani kahdella eri alalla on ulkoistettu Kiinaan tai Intiaan syistä joille en olisi voinut mitään. Lisäksi se ensimmäinen työpaikka olisi pitänyt löytää ilman mitään työkokemusta pahimpina 90-luvun lamavuosina, jolloin työtä ei löytynyt edes monelle paljon pitemmän työkokemuksen omaavalle. Olen lukenut jostain, että omasta ikäluokastani siis siitä ketä on tullut työmarkkinoille ensimmäistä kertaa 90-luvun lamassa yli 30% on syrjäytynyt pysyvästi kun keskiverto ikäluokasta syrjäytyy pysyvästi yleensä noin 10%.

Oikeiston kannattajien vakio vastaus on tähän, että olen hinnoitellut työni liian kalliiksi ja kattia kanssa olen lähes aina saanut palkkaa reilusti alle Suomalaisten keski- ja mediaanipalkan kaikista työpätkistäni ja yleensä vielä työehtosopimusten minipalkkojen pintaan. Eli olen joustanut palkan suhteen paljon enemmän kuin suurin osa suomalaisista. Yhdestäkään työpaikastani palkkani ei ole ollut Suomalaisiin elinkustannuksiin suhteutettuna kovinkaan mieletön.

Pätkätyöurasta on mahdotonta saada mitään säästöön, eikä siitä juuri kerry eläkettä, koska eläke nykyjärjestelmässä lasketaan koko työuralta. Ne vähän mitä saavat säästöön menevät työttömyyden aikana kokoajan kohoaviin asumiskustannuksiin ja ruokaan. Asuntoa en ole uskaltanut tai voinut hankkia, koska ei tällaisella työuralla voi maksaa asuntolainaa takaisin ja jos asuntolaina jää maksamatta tulee ulos otot ja muut ongelmat, jotka vaikeuttavat työllistymistä entisestään. Tyttöystävälläni on sama tilanne eli hänkin on pätkätyöntekijä eli työtä on korkeintaan puoleksivuodeksi vuodeksi kerrallaan, tästä syystä myös lapset ovat jääneet hankkimatta, koska ei taloudellisesti näin epävarmaan maailmaan voi lapsia hankkia. Kohta niitä lapsia ei enää edes voi saada! Pelkän minimisosiaaliturvan ja lapsilisien varassa en halua lapsia kasvattaa.

Jos taas verrataan vanhempiini. Vanhemmillani oli jo ensimmäinen omistusasunto 24-25 vuotiaina ja vakituinen työpaikka molemmilla. Vaikka vanhempani ovat myös kokeneet irtisanomisia ovat molempien työsuhteen aina kestäneet 10 – 20 vuotta yhtäjaksoisesti ja molemmat pääsivät nauttimaan monikymmenvuotisesta ja jatkuvasta talouskasvusta. Minun sukupolvellani edessä on ollut jo neljävuotta talouskriisia kriisin perään ja leikkaus listojen laatimista vaikka emme selvinneet edes 90-luvun lamasta kunnolla.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Kiitos avoimuudesta. Tämä on karu tositarina, joka koskee monia samanikäisiä eikä ole heidän itsensä syytä.

S S

Harvinaisen hyvin kirjoitettu! Minäkin olen kodittomana (asun työpaikkani sohvalla) siksi, että rahaa riittäisi harrastuksiinkin sen jälkeen kun tekee ensin työtä kuutena päivänä viikossa. Kun vuokra kasvaa joka vuosi palkkaa nopeammin, on jossain vaiheessa sammakon hypättävä kuumasta vedestä pois. Eestiläiset, puolalaiset sun muut ovat leirintäalueiden, rakennustyömaiden parakkikyliin jo tottuneet, samoin kuin kiinalaiset ja thaimaalaiset ravintolan takahuoneessa nukkumiseen, nyt on suomalaistenkin pakko elää samalla tavalla.

Viimeksi minun suvussani kodittomia oltiin 1939 kun Neuvostoliitto vei kodin.

Onnittelen Jarkkoa tyttöystävästä. Itselläni seurustelu -ja rakkaussuhteet ovat olleet yhtä rupeloa silppua kuin työ"elämä" (ei töissä ole elämää). Ei voi seksiäkään harrastaa kun ei ole yksityistä tilaa. Eipä töitten jälkeen edes jaksa heilastella. Nukkumalähiön nimi tulee siitä, että sinne mennään nukkumaan, eikä elämään.

Ei ihme, että suuri osa ihmisistä pitää itseään aseksuaaleina.

Minä kuulun niihin, joilla on käsittämätön onni tehdä pitkää työviikkoa Työttömänä olisi varaa omaan asuntoon, mutta koko energia menee elämästä selviytymiseen ja sinnittelyyn. Töissä ollaan väliaikaisesti, työttömyys on oletusarvo. Ensimmäiset pari vuotta töissä on mennyt siihen, että uusii kaikki kestokulutushyödykkeet, mitkä on pitkänä työttömyysaikana päässyt hajoamaan, koska ei ikinä tiedä, milloin seuraavan kerran voi uusia tavaransa. Lomaa ei uskalla ottaa, saati lähteä jonnekin ulkomaille ihan vain rentoutumaan.

Nyt ei tiedä säästöistäkään, räjähtääkö ne euron mukana. Muutin pahimpana aikana euroni punniksi, mutta punta on vielä pahemmin kuralla kuin euro ja menetin rahaa. Tietysti ostamani kestokulutushyödykkeetkin voivat räjähtää käsiin. Mihinkään ei voi luottaa, paitsi että kuolema on varma.

Jarkko Hietala

"Harvinaisen hyvin kirjoitettu! Minäkin olen kodittomana (asun työpaikkani sohvalla) siksi, että rahaa riittäisi harrastuksiinkin sen jälkeen kun tekee ensin työtä kuutena päivänä viikossa. Kun vuokra kasvaa joka vuosi palkkaa nopeammin, on jossain vaiheessa sammakon hypättävä kuumasta vedestä pois. Eestiläiset, puolalaiset sun muut ovat leirintäalueiden, rakennustyömaiden parakkikyliin jo tottuneet, samoin kuin kiinalaiset ja thaimaalaiset ravintolan takahuoneessa nukkumiseen, nyt on suomalaistenkin pakko elää samalla tavalla. "

Tuttua on. Olen joskus joutunut joitakin vuosia sitten nukkumaan vuoden äitini vaatehuoneen lattialla vaikka olin jo melkein vuosikymmenen aikaisemmin muuttanut pois kotoa, koska taloudellisten asioiden takia minulla ei ollut mahdollisuutta pitää ylikallista vuokra-asuntoani. Päätoiminen opiskelu myös katkaisi minulta kaiken sosiaaliturvan ja säästöt eivät pääkaupunkiseudun vuokrilla kovin pitälle riittäneet. Aikaisemmin piilottelin asiaa enkä kehdannut kertoa sitä kenellekään, koska monet ystävistäni ja entisistä opiskelutovereista ihan oikeasti ostelivat omistusasuntoja ja autoja ja perustivat perhettä samaan aikaan.

Nykyään en enää välitä, koska olen vain päättänyt, että viimekädessä en välitä siitä mitä muut ajattelevat. Todellinen itsetunto on sitä, että osaa jollakin tasolla arvostaa aina itseään kävi elämässä miten tahansa. Ei se helppoa välttämättä ole, koska muut eivät sinua arvosta jos näkevät, että olet vähäosainen.

Ei köyhyydestä kyllä yhtään mitään opi eikä se jalosta ihmistä, mutta ehkä sitä ei niin hanakasti ole tuomitsemassa ihmisiä kuin herkkänahkaiset hyväosaiseiset.

Asiaan liittyen asunnon menettäminen näyttäisi olevan yleistymään päin olevan ongelma jenkeissäkin:

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/08/yhdysvaltal...

Häätäminen asunnosta on nimenomaan kapitalismin ja velkaan perustuvan yhteiskunnan ongelma. Ennen vanhaan edes köyhintä ihmisluokkaa eli mäkituplaisia ei häädetty mökeistään vaikka heillä ei olisi mahdollisuutta ansaita rahaa. Oli yleinen tapa, että vuokran sai maksaa työpanoksella jos rahaa ei ollut ja useimmilla ei ollut.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Vaikka ison osa ongelmista voi katsoa johtuvan ulkoisista tekijöistä (talous, huono tuuri, surkea politiikka) kyllä jonkin verran riippuu myös valinnoista. Mitä tekee, mitä opiskelee ja mitä elämältään haluaa.

Minulla oli ensimmäinen työpaikka joskus 15-vuotiaana ja omistusasunto hädin tuskin 20-vuotiaana, silloin jo vakituinen työpaikka. Aika pian sen jälkeen lähdin tosin yrittäjäksi ja elo oli varmasti keskimääräistä pätkätyöläistä "häilyvämpää".

Jarkko Hietala

Hyvä niin, mutta kuinka paljon olet saavuttanut suhteilla? Kaikilla ei niitä ole ja joskus menestyminen on kiinni pienistä asioista joku yksi ainoa juttu voi kaataa kaiken.

Ensimmäinen työpaikkani 90-luvulla oli elektroniikka teollisuudessa, ei silloin alle parikymppisenä osannut ajatella, että tätä teollisuuden alaa ei suomessa hetkenpäästä enää ole. Työtä piti olla ihan niin paljon kuin jaksaa tehdä näin minulle suoraan sanottiin jo työhaastattelussa. Silloin nuorena sitä ihan oikeasti uskoi ja luotti siihen pomon sanaan ehkä vähän liikaakin. Nopeasti se vain muuttui. Ensimmäisen työpaikkani ostivat jenkit ja siirsivät tuotannon pois suomesta. Toisen työpaikkani siirsivät pois suomesta suomalalaiset omistajat itse. Sen jälkeen kyseisellä alalla oli tarjolla vain pätkätyötä jos sitäkään.

Sen jälkeen tein töitä IT-alalla kunnes siellä tapahtui sama juttu töitä alettiin ulkoistaa Intiaan ja Suomalaiset saivat lähteä itse mukana. Itse jouduin irtisanottavien mukaan sattuman oikusta työtoverilleni oli annettu tehtäväksi hoitaa eräs päivitysprojekti hyvin vaikean asiakkaan luona, jossa mikään ei toiminut. Viikon oltuaan hommissa tämän asiakkaan tiloissa työtoverini ilmoittautui sairaaksi tai "sairaaksi", jonka jälkeen minut määrättiin hoitamaan juuri tämä asiakas. Ei ollut yllätys, että olinkin sitten irtisanottavien listalla tämän vaikean asiakkaan valitusten takia. Vaikka asiakas itse oli jättänyt järjestelmänsä dokumentoimatta vuosikymmenten ajan asiakas ei itse tuntenut järjestelmiään ja oli jättänyt kertomatta asioita työtilausta tehdessään. Vuoden mittainen moitteeton työ pyyhkyityi olemattomaksi loppusuoralla. Olin kuitenkin vielä nuori ja kokematon tämä oli ensimmäinen kerta kun oikeasti vasta ymmärsin miten häikäilemätöntä politikointi voi olla erityisesti isoissa firmoissa. Myöhemmin koko firma joutui isoihin talousvaikeuksiin ja mediassakin käytiin keskustelua kyseisen yrityksen erityisen huonosta henkilöstöpolitiikasta.

Neljännessä työpaikassani taas tuli niin suuria ongelmia, että siellä on syytteessä pari esimiestä ja iso joukko työntekijöitä (olen myös itse rikoksesta epäilty), mutta asioiden käsittely on kesken joten en voi puhua siitä sen enempää. Pienestä oli kiinni, että siitä ei tullut minulle pysyvää työuraa pomojen mokat lokasivat minutkin. Hidas on tuo oikeuslaitos tuntuu, että 5 vuotta on sille lyhyt aika saada mitään ulos ja arvaa vain voiko rikoksestä epäiltynä pyörittää yritystä tai hankkia korkeaa turvallisuus luokitusta vaativia työtehtäviä? Ei voi.

Eli on sitä monenlaista nähty tässä pätkätyöurassa tosin tuntuu, että kukaan ei suomessa arvosta meitä pätkätyöntekijöitä kovinkaan pitkälle.

Käyttäjän henriheikkinen kuva
Henri Heikkinen

Kuten sanoin, huonoa onnea ja epäonnisia valintoja. On yksi minunkin työpaikoistani myyty pois, tosin kotimaiselle kilpailijalle (joka lopetti tuotannon).

Kaikki täällä maailmassa pyörii enemmän tai vähemmän suhteilla. Eivät ne suhteet itsestään synny, vaikka toki joillakin niitä myös vanhempien kautta on. Suhteita voi hankkia aktiivisesti ja yksi erittäin helppo konsti on juopotella aktiivisesti opiskelija-aikana. Tämän vuoden teekkarit ovat niitä tulevaisuuden johtajia.

Toimituksen poiminnat