*

Paula Holmila

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Asuntojen hintoja vedätetään

Yhtä varma kevään merkki kuin talitinttien laulu, on kiinteistönvälittäjien jokavuotinen ilmoitus, että asuntojen hinnat ovat nousussa. Tämä kerrotaan melkein kaikissa tiedotusvälineissä uutisena.

Välittäjien jokakeväisellä tiedonannolla on kaksi tarkoitusta: saada myytävää ja lisätä kiinteistönvälittäjien tuloja pyrkimällä hintojen nousuun.

Kaikkihan tiedämme, että välittäjän palkkio on prosentteja myyntihinnasta, ja palkkio on muuten käsittämättömän monta prosenttia verrattuna työsuoritukseen tai verrattuna vaikka suunnittelijoiden palkkioihin.

Tiedän, että asuntovälittäjissä on paljon vilpittömiä ihmisiä, jotka auttavat käytännön asioissa ja joilla ei ole myöskään mahdollisuutta muuhun työhön. Mutta ongelma onkin rakenteellinen.
Minusta kiinteistövälittäjien tiedonannot asuntojen hintojen noususta ovat vedätystä eivätkä – journalistikielellä – ”anna aihetta”, eikä niitä pitäisi julkaista. Puolueettomia lähteitä ovat esimerkiksi Ympäristöministeriö  tai Tilastokeskus, jonka seuraava tiedonanto asuntojen hintojen kehityksestä tulee 28. huhtikuuta.

Asuntojen hintojen nostatus liittyy rakenteelliseen vääristymään: voidakseen turvata itselleen perustuslaillisen oikeuden pysyvään kotiin, asunto on jossain vaiheessa melkein pakko ostaa. Muun muassa tämän seurauksena asumisväljyys on alhainen, noin 39 neliötä henkeä kohti. Ahtaasti asuvia on Tilastokeskuksen mukaan lähes miljoona. Vuokra-asuntoja ei ole riittävästi ja vuokralaisen turva on Suomessa Euroopan kehnoimpia, tämä asia on ollut esillä jopa Euroopan Neuvostossa.

Vuokralaisen turvan nostaminen eurooppalaiselle tasolle olisi tärkeää, tällä olisi välitön vaikutus yksinasujiin, lapsiperheisiin, köyhimpiin ja nuorisoon. Nykyinen asuntoministeri Jan Vapaavuori on ryhtynyt järkeviin toimiin hypermarkettien suhteen, toivottavasti Vapaavuori ehtii puuttua myös vuokralaisten turvaan.

Pitkät asuntolainat ja alhaiset korot ovat hyviä asioita, mutta omistamisen pakko kärjistää myös eriarvoisuutta: on paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta saada lainaa ja ostaa asuntoa. He joutuvat vuokra-asuntomarkkinoille, joissa hintaa vedätetään samalla tavalla ylös. Ne jotka joutuvat yksityisten armoille, ovat suojattomia, vuokrasopimuksen irtisanominen on liian helppoa.

Sosiaalinen asuntotuotanto ajettiin alas 90-luvulla. Vuokra- ja omistusasumisen välimuodot eivät ole onnistuneet kovin hyvin, koska niiden hintataso on noussut liian korkeaksi, ja keinottelua on havaittu jopa niiden yhteydessä. Maan ja asuntojen hinnan nousu ja hinnoilla keinottelu ovat kokonaisuuden kannalta vahingollisia, vaikka meistä kaikista olisikin niin mukavaa spekuloida kuvitelmilla, että rikastumme kodeillamme.

Asuntokaupan liepeillä on myös muita kyseenalaisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi se, että tehdään ”pientä pintaremonttia” parilla tonnilla ja nostetaan asunnon myyntihintaa parilla kymmenellä tuhannella. Tällaista voisi kutsua jopa huijaukseksi, ainakin harhaanjohtavaksi: siksi nämä vahingollisia kuvitelmia luovat edesvastuuttomat televisio-ohjelmat voitaisiin lopettaa etenkin, kun osalla niistä on suora kytkös kiinteistövälittäjiin. Pienellä pintaremontilla tehdään vain Potemkinin kulisseja.

Voidakseen tuoda esille kaavoituksen ja asuntotuotannon epäkohdat ja olla lähdekriittinen, alaa ja sen mekanismeja pitää tuntea hyvin. Olisi perusteltua, että jokaisessa vähänkään suuremmassa uutistoimituksessa, varsinkin Yleisradiossa, olisi toimittajia, joiden tehtävänä olisi seurata ja penkoa asunto- ja kaavoitusasioita – ja tämä vie kaiken työajan, mutta aihe koskee kaikkia ihmisiä.

Niin kauan kuin tähän ei mennä, jätetään pelivaraa ”maan tavoille”, kaikenlaisille vaihtokaupoille. Tällä hetkellä kaavoitusasiat tulevat täysin sattumanvaraisesti ja liian myöhään esille. Vaikka laki vaatii informoimaan kaavasta jo valmisteluvaiheessa, käytännöt vaihtelevat.

Kaavoissa on kysymys tulevasta ympäristöstä. Liikenneväylät, kunnallistekniikan ulottaminen uusille alueille, puistot, asuintiheys, kauppojen ja koulujen sijainnit, rakennusten korkeus ja suhteet toisiinsa – näillä on suuri vaikutus asuinviihtyvyyteen.

Esimerkiksi asemakaava edellyttää kunnallistekniikan rakentamista ja vaikuttaa siihen, ketä vaikkapa tuleva jätevesiasetus koskee. Olisi luonnollista, että jätevesilainsäädännön kiristämiseen liitettäisiin kunnille velvoitteita ja tukia kunnallistekniikan lisärakentamiseen.

Vaalirahakeskustelussa päädytään kaavoitukseen tai on jo päädytty. Kaavoituksessa on kriittiselle journalismille lähes loputon työkenttä, koska nyt on raapaistu vasta pintaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Onneksi asuntojen hintojen tulevaa kehitystä arvioivat muutkin kuin asiansosaiset eli mainitsemasi kiinteistönvälittäjät. Ekonomistipuolelta on esimerkiksi kuultu kriittisyyttä ja varoituksen sanoja.

Kaavoitus on tärkeä asia nostaa esiin, mutta eikö todella merkittävää ole myös se, mikä on rakennusfirmojen into rakentaa uusia asuntoja. Sehän lopahti tuossa vuoden 2009 minilamassa aivan tyystin. Ja taas syntyi hinnannousupaineita, mikä taas innosti uuteen rakentamiseen. Missä muna, missä kana?

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Nostamasi asia on tärkeä, se on samaa vyyhteä, loputonta spekulointia ja asuntoja ei oikein voi arvioida kvartaaleissa. Kunnilla on muuten kyllä aika paljon lain suomia mahdollisuuksia pakottaa rakentamaan tyhjille tonteille, sitä ei vain kovin monessa kunnassa käytetä. Mutta siitä ei päästä yli eikä ympäri, että pelkät kovan rahan vuokra-asunnot eivät riitä, minusta sosiaalista asuntotuotantoa varsinkin pääkaupunkiseudulla pitäisi rutkasti lisätä. Samaten vaihtoehtoja: asumisoikeusasunnot ja muunnelmat olisivat periaatteessa hyvä systeemi, mutta käytännössä liian kalliita. Vuoden 2009 tilanteessa rakennusliikkeet saivat näpeilleen, kun pitivät tontteja tyhjillään.

K Veikko

Sitä lukee mitä tilaa.

Kiinteistönvälittäjät eivät ole ainoita tahoja jotka tuottavat "uutisia". Loppujen lopuksi erittäin merkittävässä osassa uutisia niiden alkuperä on jossain lobbaustoimistossa. Kaupallinen sanoma menee paremmin perille, jos lukijan huomio kiinnitetään ilmiöön tai mielenkiintoiseen tapahtumaan, kuin jos sanoma olisi selvästi mainos. Lisäksi hyvin lobattu uutinen on halpa mainokseen verrattuna.

Vastuu ei ole julkaisijalla vaan lukijalla.

Niin kauan kuin lukijat vaativat itselleen "ilmaisia" uutisia ja palveluja, myös nuo uutiset valikoituvat mediaan rahoittajan tahdon mukaisesti. Ei lukijan.

Kuvittelepa tilanne, että Uusi Suomi eläisi pelkästään lukijoidensa tilausmaksuilla: Julkaisu olisi täysin riippuvainen lukijoistaan

Käyttäjän artolehkamo kuva
Arto Lehkamo

Asuntovälittäjiä löytyy joka lähtöön ja itse olemme törmänneet molempiin äärilaitoihin.
Totuus kuitenkin on se, että kauppa yskii tällä hetkellä ainakin suurempien perheasuntojen kohdalla ja hinnoissa on aika reilusti neuvotteluvaraa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Millä tavalla vuokralaisen asemaa pitäisi parantaa?

Vuokranantajan puolelta tehtynä vuokrasopimuksen irtisanomisaika on kuusi kuukautta, jos vuokrasuhde on kestänyt yli vuoden. Vuokranantajan on siis odotettava vähintään puoli vuotta ennen kuin hän voi esimerkiksi itse muuttaa omaan asuntoonsa! Vuokralainen sen sijaan voi häipyä kuukauden varoitusajalla, eikä tämä irtisanomisaika pitene vaikka vuokrasuhde olisi kestänyt miten kauan.

Vuokran määrääkään ei saa vuokranantaja määritellä itse, vaan vuokralainen voi kieltäytyä vuokran korotuksesta. Tällöin vuokranantajan osoitettava korotuksen olevan kohtuullinen ja perusteltu tai muuten korotus on mitätön.

Ari Ojala

On varmasti vuokranantajia, jotka noudattavat sopimuksia ja toimivat hyvien tapojen mukaisesti. On myös useita vuokranantajia, jotka ei noudata mitään sopimuksia, joille vuokralainen on ainoastaan rahantekoväline.
Kun asunnonomistaja haluaa päästä eroon vuokralaisesta, vuokralaisella ei ole mitään oikeuksia, kyse on ainoastaan omistajan moraalista.
Omistaja voi katkaista, veden, sähköt, vaihtaa lukot, kävellä asuntoon koska tahansa, kun siitä tekee rikosilmoitusta, poliisin neuvo on, muuta pois. Mikään instanssi suomessa ei asiaan puutu, tai voi ja on pahoillaan, mutta omistaja voi tehdä ihan mitä vaan kunhan ei käy fyysisesti käsiksi.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Oho, kuulostaapa hurjalta. En ole moisista tapauksista kuullutkaan. Itse olen vain saanut kuulla muutamalta vuokranantajalta sekä esimerkiksi Kauppalehden keskustelupalstalta lukenut tilityksiä siitä, miten vaikea hankalista vuokralaisista on päästä eroon.

Ari Ojala

Kyse lienee piensijoittajista, yhden asunnon terrorisointi on varmaan hankalammin järjestettävissä. Pitää ostaa koko talo tai porraskäytävä ja tehtävä savustaminen riittävän härskisti.

Toimituksen poiminnat