*

Paula Holmila

Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.

Elinikäiset koulukiusaajat

 

Tärkeä järjestö lopetettiin, kun työntekijät olivat ajautuneet keskenään ratkaisemattomaan konfliktiin. Kysyin lähellä olevalta henkilöltä, mistä oli kysymys. Tämä luonnehti edesmenneen järjestön johtajaa ”elinikäiseksi koulukiusaajaksi”. Ilmaisu huvitti minua, sanaparilla voi tosiaan kuvata aika monta ihmistä, valitettavasti.

 

Viimeaikaisen julkisen keskustelun perusteella voisi päätellä, että kiusaamisen kohteeksi joutunut tekee itsensä hieman naurettavaksi, vaikka julkisen puheen tarkoituksena on ollut varmaan rohkaista muita ahdinkoon joutuneita olemaan antamatta periksi. Jos puhuttaisiin henkisestä väkivallasta, mitä kiusaaminen faktisesti on, sitä olisi ehkä paljon vaikeampi ohittaa vähättelyllä tai näennäisellä tasapuolisuudella.

 

Aloin tehdä tuttavapiirissäni gallupia työpaikkakiusaamisesta. Yllätyksekseni kaikilla, joilta kysyin, oli kokemusta siitä. Tavallisin selviytymiskeino oli työpaikan vaihtaminen. Ilmeisesti monessa työpaikassa on röyhkeitä, maailman mustavalkoisena näkeviä, pahansuopia ihmisiä, jotka sallivat itselleen ottaa silmätikukseen jonkun tai jotka uskovat etenevänsä toisten kustannuksella.

 

Työpaikan yleisestä ilmapiiristä riippuu, kuinka paljon nämä elinikäiset koulukiusaajat saavat aikaan henkilökohtaista kärsimystä, häpeää, tuhoa ja työtehon menetystä. Yhden ihmisen kiusaaminen vaikuttaa koko työyhteisöön. Syntipukkisyndrooma työpaikoilla lähtee liikkeelle kuin lumivyöry, ellei johdossa ole viisautta ja lujatahtoisuutta nähdä ja lopettaa tällaista alkuunsa.

 

Sairasloman aikana tapahtuneet tehtävien muutokset ja työhuoneen siirrot ovat halpamaisia ja jopa laittomia, mutta pelottavan yleisiä jo pienen gallupini perusteella. Sellainen ei ole johtamista, vaan huonoa kohtelua.

 

Koulukiusaamislogiikka on sellaista, että osa kiusaamisesta tehdään salassa, muut näkevät vain kiusatun reaktiot ja kokevat ne epämiellyttäviksi. Tällaista on muuallakin kuin kouluissa ja työelämässä: on naapurikiusaamista, talokiusaamista, sukukiusaamista, järjestökiusaamista jne. Tällainen nipistely selän takana ei kestä lainkaan julkituloa, ja siksi paras toimi sitä vastaan olisi kertoa siitä. Harvalla kiusatulla on kuitenkaan henkistä voimaa nostaa kissaa pöydälle nolatuksi tulemisen pelossa.

 

Ilona Korhosen tuore kirja ”Työn taso riittämätön – kertomus työpaikkakiusaamisesta” on karu kuvaus siitä, miten yhden, ehkä kahden ihmisen silmätikuksi joutuminen vaikutti hänen elämäänsä ja itsetuntoonsa.

 

Kiusattu häpeää tilannettaan, siitä puhuminen on vaikeaa. Lisäksi kiusattu ei ikinä unohda tapahtumia, sen sijaan kiusaajat saattavat unohtaa.

 

Eräs luokkatoveri nimitteli minua aikanaan hikipingoksi aina muiden selän takana. Jäin mieluummin pois yhteisiltä tunneilta kuin olisin kertonut tästä kenellekään. Luulen, että touhun kierous ja pahansuopuus oli minusta pahempaa kuin itse nimittely – minähän olin hikipinko. Mutta tämä ilkimys oli autuaasti unohtanut, ja otti äskettäin yhteyttä. En halunnut vieläkään olla tekemisissä hänen kanssaan.

 

Yksityisgallupissani eräs huippujohtaja kertoi, että hänellä on tietoinen ja ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen. Tämä tehtiin selväksi jo työpaikkahaastattelussa:

 

”Kun tietooni tuli mitään kiusaamiseen tai häirintään viittaavaa, käynnistin perusteellisen selvityksen heti, ja tein selvitystyön aina itse”, hän kertoi ja joutuikin erottamaan pari kiusaajaa. ”Saateltuani kiusaajat ulos talosta informoin yksikköäni sekä kirjallisesti että suullisesti; kaikille tuli selväksi, että nollatoleranssini ei ollut pelkkää puhetta.

 

Johtajan velvollisuus on antaa työntekijöille mahdollisuus tehdä työnsä ilman minkäänlaista kiusaamista ja häirintää. Jollei tähän kykene, ei pidä ottaa vastaan johtajan tehtävää.”

 

Kiusaaminen työpaikoilla on valtavaa luovan kapasiteetin hukkaamista ja alentaa kaikkien työtehoa. Työpaikoilla, joissa sitä ei ole lainkaan, on mukava tehdä töitä. Kannatan nollatoleranssia kiusaamisen suhteen – joka paikassa.

 

Ilona Korhonen: Työn taso riittämätön. Kertomus työpaikkakiusaamisesta. Atena 2010.

 


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

K Veikko

On sanomattakin selvää että julkisessa hallinnossa viran täyttämisen esteenä ei saa olla henkilön taipumus kiusata alaisiaan.

Jussi Vaarala

" Sairasloman aikana tapahtuneet tehtävien muutokset ja työhuoneen siirrot ovat halpamaisia ja jopa laittomia, mutta pelottavan yleisiä jo pienen gallupini perusteella. Sellainen ei ole johtamista, vaan huonoa kohtelua. "

Tämä kohta hienossa blogissasi kertoo sen seikan jota ei saisi sivistyneessä yhteiskunnassa tapahtua lainkaan - eli viedä ihmiseltä kokemus vaikuttaa itse elämäänsä.

Sama keinohan on kidutuksen pääkeino - ja traumaattisen kokemuksen pääasia - eli sulle tapahtuu pahaa etkä voi vaikuttaa.

Pitäisikö mieluumin puhua työpaikkakiduttamisesta kuin työpaikkakiusaamisesta.

Teen kommentistani blogin.

Jussi Vaarala

Pitäisikö työpaikka- ja koulukiusaamiseen ottaa juridisesti yksi vakavuusaste lisää eli työpaikka- ja koulukiduttaminen

kriteerinä avuttomuudella kiusaaminen joka siten traumatisoi kohteensa.

Ja samalla nostetaan työpaikkakiduttaminen jotenkin kategoriaan rikos ihmisyyttä ja ihmiskuntaa vastaan.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Ja mikä oli "Someron Sokrateen" tähän asiaan liittyvä toteuttamiskelpoinen ongelman ratkaisu? Ja kuka sen ratkaisun tekisi, jota "Sokrates" ei halua olla tekemässä, eikä toteuttamassa. "Sokrates", kuten historiallinen esikuvansa, kertoo, mitä meidän, tavan tallajien on syytä tehdä?

"Älä tee niinkuin minä, vaan niinkuin sanon!" Näinhän kiusausongelmakin saadaan kuriin!

Jussi Vaarala

höhö

tietenkin pitää ensin periaatekeskustelu ja -linjaukset tehdä

Harri Räsänen

Kaikkein pahin tilanne on se kun yrityksen omistaja ja toimitusjohtaja on kiusaaja. Tässä tilanteessa ei ole muuta mahdollisuutta kuin vaihtaa työpaikkaa. Jäljelle jäävät ne jotka eivät jostain syystä uskalla lähteä tai eivät saa uutta työtä. Tällainen tilanne on todella karmea ja johtaa lopulta sairastumiseen ja ennenaikaiseen eläköitymiseen.

Vieras (nimimerkki)

Juuri näin omaa nolla egoaan paikkaava tj pahin mahdollinen kohtalo kiusatulle ja vielä kun hallitus ei kuuntele kun on juuri päättänyt hallituksen ulkomaanmatkasta tj.n ehdotuksesta. Kukaan ei kuuntele vaihtoehtona vain poistua. minun tapauksessani ennenaikaiselle... Kiusaaminen on pahoinpitely rikoslaki 21 §5 milloin oikeuslaitos ottaa tähän julkisesti kantaa.

Alli (nimimerkki)

Alaisilleen kateelliset esimiehet ovat pahoja. Kerran minulta sairasloman aikana oli siirretty työhuone ja uudessa työhuoneessa ei ollut edes puhelinta, kun sinne tulin. Onneksi tämän esinaisen toimiin puuttuivat ylemmät tahot. Mutta olet oikeassa siinä, että kiusaaista voi olla taloyhtiöisssä ja jopa perhepiirissä.

Vieras (nimimerkki)

"Eräs luokkatoveri nimitteli minua aikanaan hikipingoksi aina muiden selän takana. Jäin mieluummin pois yhteisiltä tunneilta kuin olisin kertonut tästä kenellekään."

Millä perustelit lintsaamisesi? Tunneilta poissa oloon piti kait olla syykin?

Vieras (nimimerkki)

Gallupeissa yleensä kaikilla on kokemuksia kiusaamisesta, kukaan sen sijaan ei ole itse koskaan kiusannut.

Syyllisiä ovat aina "ne muut".

Aika erikoista, kun ottaa huomioon että kiusaamistarimoissa ollaan useimmiten yksin kymmentä vastaan. Niiden perusteella suomalaisten ylivoimainen enemmistö pitäisi olla kiusaajia ja vain harvat uhreja.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Tässä Ilona Korhosen tapauksessa oli niin, että työtoverit puolustivat häntä, ja osa joutui itsekin vaikeuksiin. Asialla oli yksi työntekijä, joka halusi Korhosen tehtävät itselleen kyynärpäätaktiikalla ja sai esimiehen puolelleen.

Lintsaamisesta: ei kukaan koskaan kysynyt mitään, siihen aikaan koululuokat olivat isoja, meidänkin luokallamme oli yli 40 oppilasta niin että aina tunnin aluksi etsiskelimme muista luokista vapaita tuoleja. Joko lintsaamista ei huomattu tai sitten ei välitetty, koska selvisin opinnoista kuitenkin kiitettävästi. Olen kyllä itse asiassa, nyt kun kysytään, ihmetellytkin sitä, miksei lintsaamiseen puututtu. Kotona en tietenkään kertonut mitään.

Tuolla facebookissa joku huomautti, että kiusaamisväitteitä käytetään myös kiusaamis- tai peittelytarkoituksessa. Totta, mutta nämähän paljastuvat, kun asiat tutkitaan kuten myös se suurempi ongelma, todellinen kiusaaminen, tai henkinen väkivalta ja huono kohtelu. Ylipäätään, kun kissa pannaan pöydälle, niin totuus sieltä kuoriutuu joka tapauksessa esille.

Vieras (nimimerkki)

1-2 kiusaajaa eli kiusaaja ja bestis. Sitten puolitusiaa myötäilijää.

Yksi Turkkulaanen

On se outo asia tuo koulukiusaaminen; paljon siitä puhutaan, itse en vain ole nähnyt. En minä eikä poikanikaan.

Alli (nimimerkki)

Yksi ihminen voi pilata työpaikan, luokan, talon, yhdistyksen, suvun ilmapiirin. Onneksi henkistä väkivaltaa käyttävät ovat pieni vähemmistö.

Vieras (nimimerkki)

Niinhän se yleensä menee että kaikki, jotka eivät syystä tai toisesta pidä minusta, ovat kiusaajia. Varsinkin jos sattuvat kertaakaan sanomaan asian jollekulle.

Minä sen sijaan saan olla pitämättä kenestä haluan ja tiedottaa siitä kenelle haluan. Se tekee minusta vain rehellisen oikeuden puolustajan.

Käyttäjän paulaholmila kuva
Paula Holmila

Minun täytyy kyllä sanoa noihin muutamiin vähätteleviin kommentteihin, että kyllä normaalit ja ystävälliset ihmiset tietävät, missä menee henkisen väkivallan ja työelämään kuuluvan suhteellisen asiallisen käytöksen ero. Kysymys ei ole pitämisestä tai ei-pitämisestä, kaikki eivät voi pitää kaikista mutta osoitetaanko se työpaikalla, onkin eri juttu. Kouluissa pyritään nykyään tietääkseni puuttumaan myös myötäilijöihin, eli jättämään trouble maker ilman kannatusjoukkoja.
Terveissä työpaikoissa näin käy automaattisesti, on nähty. Sekin on nähty, että kun esimiehet tartttuvat ajoissa asioihin ja/tai asia otetaan yhteisessä tapaamisessa esille, asiat suhteutuvat. Suurin osa ihmisiä on oikeudenmukaisia ja haluaa olla oikeudenmukaisia, väittäisin.

Vieras (nimimerkki)

Narsistiset kommentit omaan arvoonsa. Jatkaisin tähän pahinpaan yhtälöön siis yli 15 v samassa yhtiössä. Tämä kiusaaminen on pitkään omassa tiedossa ja ajatus kulkee, että ja paskat tosta välitän mutta sitten kun välität on jo myöhäistä, on voimat menneet, et jaksa enää ja tämän kun kiusaaja huomaa hän "lyö" aina kovemmin minkä puolustuskyvyttömämmäksi tulet. Yhtä äiikiä huomaat olevasi yli 6kk sairaslomallla, etkä jaksa tehdä mitään, et mitään. Jos kiusaaja on tj eikä hallitus ota kantaa ei ole mitään tietä.. Meitä on eläkeyhtiöiden mukaan tuhansia, eikä tämä lopu ennen kuin pari päällikköä saa ehdottoman tuomion ja media huolehtii, että se on kaikkien tiedossa.

Terapeutti (nimimerkki)

Jotkut sadistiset persoonat ovat sellaisia, että ne yltyvät nähdessään kohteen kärsivän. Siihen ei kyllä auta se ohje, ettei pitäisi näyttää kärsimistä. Siihen auttavat vain työpaikan reilut pelisäännöt ja että niistä pidetään kiinni. Kirjoittaja on oikeassa kuuluttaessan nollatoleranssia henkisen väkivällan suhteen.

Vieras (nimimerkki)

Narsisti esimies kunnallisessa asiantuntijaorganisaatiossa saa jatkaa kiusantekoaan loputtomiin. Uhri vain vaihtuu edellisen kaaduttua. Esimiehen esimies ei asiaan puutu. Sama palkka joka tapauksessa tulee vähemmälläkin työllä. Olisiko jollakin neuvoja kiusatulle, joka vielä yrittää jaksaa selvittää asioita?

Vieras (nimimerkki)

Kirjoita tarinasi ylös itsellesi ja kaikki nimet jotka joskus voivat todistaa sanasi. ja tästä eteenpäin pidä päiväkirjaa ja kirjoita niin kauan kuin jaksat. Pysy totuudessa. Kirjoita myös miltä sinusta tuntuu. Ole yhteydessä omaan ammattiliittoosi ja pyydä neuvoja. Ja muista kirjoittaa joka päivä.

Vieras (nimimerkki)

Esimiehen esimies ei puutu koska on riippuvainen kiusaajan osaamisesta, tai hänen verkostostaan. Tuhannet suomalaiset saisivat avun jos oikeuslaitos vihdoinkin pitäisi henkistä pahoinpitelyä rikoslain edellyttämällä tavalla pahoinpitelynä ja yleensä jatkettuna törkeänä, mutta eivät viitsi ottaa itselleen töitä "on niin vaikea todistaa kun ei näy verta". Kyllä kaikista pyllylle taputtelijoista nostetaan meteli. Näissä kiusaamisasioissa on useasti kyseessä ihmisen loppu elämä tai ei edes elämää kun selviää ettei kukaan viitsi/uskalla/halua auttaa/puuttua.

Toimituksen poiminnat